Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kyllähän sitä miettii, miksi enää/vielä painaa kirjaksi matkat kun samoilta paikoilta eläviä kuvia kuvaruudut tulvillaan. Niin nytkin ajattelin tarttuessani Toivasten Salsaa ja mojitoa -matkakirjaan.
Todella tartuin siihen, juutuin, viehätyin. Ja näin oli todistettu matkakirjan tarpeellisuus, eikä tahtonut Latinalaisesta Amerikasta päästä irtautumaan monesta eri syystä.
Kirjan etuja: sai pysähtyä, palata, selata, pikana kelata, milloin mitenkin etsiä mielessä käynyt paikka, kuva, tekstin palanen yhä uudelleen. Ja voi viipyä kauemmin vaikuttavan valokuvan äärellä, tuijottaa Pääsiäissaarten kiviukkoja silmiin, ja toivoa että nämä ohituijottavat vainajien muistomerkit kerrankin katsoisivat silmiin takaisin. Mutta eivät nuo katsoneet, tuijotinpa miten kauan tahansa!
Intiimimmän olon, läheisemmän kontaktin kuin kuvaruudun kautta tarjoaa Toivasten matkakirja, koska Pirjon teksti on monin paikoin päiväkirjamaisen epävirallista, mikä päästää lähelle ja tuntuu kuin matkakumppanina keralla kulkisin.
Niinpä jokin asiaan kuulumaton sivutarina voi jäädä paremmin mieleen kuin itse matkakohde, kuten kävi Meksikossa, missä tutuksi tullut amerikkalainen pariskunta tyrmistyi ja käänsi selkänsä tekijälle: tämä kun sattui kehumaan Obamaa. Niin jyrkkä on poliittinen kahtiajako Yhdysvalloissa. Tai millaisia matkakumppaneita junamatkalla Machu Picchulle edessä istui, kuten kähinöivä pariskunta:
”Miehellä on joko kova krapula tai korkean paikan tuoma huono olo, koska Andien maisemat eivät häntä kiinnosta ja vaimo pidättää itkua.”
Silti eri maiden tärkeimmät nähtävyydet ja historia tulevat riittävästi raapaistuiksi, minkä nyt yhteen teokseen niputetut seitsemän maan asiat on mahdollista esittää: Argentiinan tango ja Iquazu-putoukset; Castron Kuuban salsa ja sikarit; Meksikon mayat ja atsteekit; Perun inkat; Chilen Atacaman autiomaa ja Pääsiäissaaret; vauraimman tuntuinen Latinalaisen Amerikan maa Kolumbia sekä Costa Rica moninaisine eläimineen.
Ja ne Reijon maalaukselliset valokuvat pysäyttävät lukumatkan tuon tuostaan – vaan minnepä tässä kotisohvalla kiire, kun ei edes matkahikeä tarvitse pyyhkiä eikä hiilijalanjäljestä huolta kantaa.
