Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Salpalinja on Paula Hahtolan esikoisteos, joka oli Atenan ja Parnasson suuren proosakilpailun voittaja. Erittäin raikas tuulahdus kirjojen maailmaan.
Tässä kirjassa Salpalinja ei tarkoita mitään sodan aikaisia linjoja. Kyse on enemmänkin häpeän muurista. Häpeä on kirjassa varsin koskettavaa ja paikoitellen katkeraa. Kun lapsi syntyy isättömänä, se on ollut ennen muinoin suuri häpeä, toisin kuin nykyaikana.
Kirjan alussa eletään vuotta 1951. Äiti ja tytär matkustavat Haminaan tapaamaan äidin isää. Se tapaaminen kuvataan kolmesta näkökulmasta. Ensin saa vuoron Inge, joka on kirjan päähenkilö. Inge on 12-vuotias, jolla on isä, mutta kokee äidin puolelta olevansa ei-toivottu lapsi. Seuraavana on vuorossa Anton, pappa, jonka Inge tapaa ensimmäisen mutta myöskin viimeisen kerran. Kolmantena Helmi, Ingen äiti. Helmi on Antonin avioton tytär.
Ingen osuus on raikas, kuten yleensä lapsen näkökulmasta kuvattu on. Anton on mies, jota käy sääliksi, koska Helmi kohtelee häntä niin huonosti. Helmi saa jotenkin ärsyyntymään. Asiat saadaan hoidettua ja Helmi matkustaa Ingen kanssa takaisin kotiin.
Sitten kirjassa alkaa kokonaan uusi luku. Uusi luku kertoo nykyajasta ja menee vähän aikaa, ennen kuin lukija tajuaa, että nyt puhuu Inge. Inge on jo lähes kuusikymmentä, asuu yksin ja käy apteekissa töissä. Ilmenee, että Ingellä on aikuinen tytär, joka on isätön.
Salpalinja on koskettava, se jää mieleen ja herättää ajatuksia. Se on todella hyvin kirjoitettu.
