Naakkalan kaupungin juustofestivaalien aikaan Lilli ja Mikko saapuvat jälleen Jim-setänsä luo hoitoon. Tai no, eihän Jim ole ennenkään lapsista välittänyt, eikä välitä edelleenkään, mutta onneksi naapurissa asuva Salmanterin Terttu ja hänen puhuva kukkonsa Pedro ovat käytännössä adoptoineet lapset vierailun ajaksi. Tertun luona on myös kylässä hänen vanha ystävänsä Bruno kahden jodlaavan vuohensa kanssa. Naakkalassa ihmetellään, miksi joka paikkaan on ilmestynyt kuoppia, ja huhutaanpa kaupungilla nähdyn ufojakin. Mistä on kyse? Terttu ja lapset aikovat ottaa asiasta selvää.
Salmanterin Terttu ja juustoinen mysteeri on Noora Kunnaksen kolmas Tertusta ja kumppaneista kertova lastenromaani. Se on kevyesti dekkarihenkinen kertomus, jossa toki sopivasti pientä jännitystäkin on ilmassa. Mysteerijuoni täydentyy ryöstötarinalla, ja roistojen kiinnisaamiseksi joutuvat Terttu kumppaneineen olemaan jälleen ovelia ja neuvokkaita. Ilkeä Jim-setäkin saa hieman ansionsa mukaan.
Salmanterin Terttu ja juustoinen mysteeri on ihan hyvä kirja, ainakin meillä alakoululainen siitä kiinnostui. Omaan makuuni juonessa oli ehkä tarpeettoman paljon rönsyjä, ja erityisesti Pedro-kukko tuntuu käyvän sarjan edetessä melko raskaaksi hahmoksi. Huumoria helppolukuisesta kirjasta löytyy sopivasti, ja Teemu Juhanin mustavalkokuvitus on mukavan ilmeikästä. Jos Salmanterin Tertun aiemmat seikkailut ovat lukijaa innostaneet, niin eiköhän Juustoinen mysteerikin kiehdo.