Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sallin isä on viitisen vuotta sitten päivänvalon nähnyt tanskalainen kuvakirjasarja. Sarjassa on ilmestynyt jo kaksitoista osaa ja ainakin tanskalaiset se on hurmannut täysin. Kirjat ovat nousseet huipputahtia Tanskan suosituimpien lastenkirjojen joukkoon. Mistä tässä oikein on kyse?
Sallin isä on melko lailla omalaatuinen. Hän pukeutuu liian pieniin farkkuihin, kertoo juttuja, joihin ei useimmiten ole luottamista ja käyttäytyy enemmän ja vähemmän nolosti. Silti hän on Sallille ja pikkuveli Eetulle ihan paras isä, isä joka osallistuu lastensa elämään – eikä piittaa muiden kasvatusmenetelmistä tuon taivaallista. Siinä se salaisuus taitaakin piillä, rohkeassa erilaisuudessa sekä päähenkilöhahmossa, jonka parissa viihtyvät luultavasti nekin, joita perinteiset perheidyllit eivät aina jaksa innostaa. Tekijäkaksikko kaipasi lastenkirjallisuuteen modernia isää, johon samastua, ja niin syntyi Sallin isä.
Sallin isällä on huono tapa, kiroilu. Salli taas haluaisi huvipuistoon, mutta koska juuri oltiin eläintarhassa, tuntuu se isästä liian kalliilta. Ratkaisuksi ongelmaan syntyy kiroilukassa, johon jokaisesta ääneen lausutusta kirosanasta on laitettava 50 senttiä. Ensin kassaan kertyy rahaa – lähinnä isän toimesta, äitikin taitaa kiroilla jokusen kerran – mutta sitten tapahtuu jotain ihmeellistä, isä lakkaa kiroilemasta. Toisaalta se on upea juttu, Salli inhoaa kiroilua, mutta miten käy huvipuistoretken? Se olisi ollut niin kivaa. Koska isääkin peruuntunut retki harmittaa, on asiaan tehtävä muutos. Heillä on kiroilukassa ja isällä on suu. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin alkaa täyttää kiroilukassaa. Ja niin isä tekeekin, kiroilee ihan saakutin paljon.
Ensimmäinen kosketuksemme Sallin isään osittain kummastutti ja osittain nauratti, lopullinen arvio jäi joka tapauksessa plussan puolelle ja sarja kuuluu ilman muuta niihin, joita täytyy saada lukea lisää. Ihan täysiä pisteitä en tälle kasvatusmetodille ole valmis antamaan, enkä täysin sensuroimatta kirjaa viisivuotiaallemme lukemaan. Tästä huolehtii sitten muutamaa vuotta vanhempi lukutaitoinen isoveli. Ja lapsilla on niin hauskaa yhdessä. Kiellettyjen sanojen äärellä.
Siis suosittelen, joskin pienellä varauksella. Toimii, jos hemmetti ja saamari ovat kuulijakunnalle ihan okei.
