Voi ei. Tämä on lopun alku, eikä se ole lainkaan mukavaa. Robin Hobbin Narri ja Näkijä -trilogia on edennyt viimeiseen osaansa.
Salamurhaaja, kuninkaallinen lehtolapsi ja kovan onnen soturi Fitz suree Pörri-tyttärensä kuolemaa ja hautoo oikukkaan ystävänsä Narrin kanssa kostoa. Pörri on kuitenkin elossa ja taistelee selviytyäkseen Dwalian ja tämän seuralaisten käsissä. Sekä Pörri että Fitz Narri seuranaan suuntaavat tahoillaan kohti Clerresiä, mystistä profeettojen kaupunkia.
Salamurhaajan kohtalo päättää jo Näkijän tarusta alkaneen seikkailun, ja samalla se sitoo monia irtonaisia tarinanpätkiä yhteen sivuja säästelemättä. Kirjassa on elolaivoja, lohikäärmeitä, ikiaikaisia ja taikuutta, mutta myös brutaalia väkivaltaa, menetyksiä ja suurta murhetta. Vähällä ei selviä kukaan päähenkilöistä, eikä lukijakaan. Salamurhaajan kohtalo on piste Fitzin pitkälle kertomukselle, ja vaikka kirjassa tarinallinen ympyrä sulkeutuu loogisesti, loppu on silti mielestäni epäoikeudenmukainen sekä Fitzille että Pörrille. Myönnettäköön, että mielipidettäni saattaa sävyttää kirjan lopun synnyttämä haikeus. Kaikesta huolimatta olisin silti mielelläni suonut tälle tarinalle onnellisemman päätöksen.