Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Unessa mä kanssas ratsastan yhdessä salaponilla
ja se sanoo ihhahhaa kun me pussaillaan
sen harja kiiltäen sun poskee hiljaa hivelee
ja sä punastut kun mä katson sua
Klaus Thunder & Ukkosmaine perustettiin Joensuussa alkuvuodesta 2004 yhtä synttärikeikkaa varten. Kymmenen vuotta myöhemmin nykyään vain Ukkosmaineena tunnettu elektropopduo on julkaissut viisi albumia ja yhden b-puolikokoelman sekä useita sinkkuja ja musiikkivideoita. Bändillä on oma levy-yhtiö, joka julkaisee Ukkosmaineen lisäksi muutakin musiikkia. Keikkoja on tehty kolmattasataa muutaman hengen yksityistilaisuuksista tuhansien ihmisten kansoittamiin festariesiintymisiin. Eivätpä Lasse Turunen ja Ville Karttunen (eli tietenkin Klaus Thunder ja Wilhelm Meister) osanneet aavistaa, mihin ryhtyivät. Hauskalta tuntunut juttu elää ja kehittyy. Keikkoja on sovittuna kesään 2037 asti…
Aaa, katson suoraan aurinkoa
aaa, vaikka loiste satuttaa
otan vastaan kaiken vastaan
hyppään tuntemattomaan
koskaan en enää pelkää elää
Salamaponin selässä : Ukkosmaineen tarinoita on kosketinsoittaja Karttusen kirjoittama varsin suoraviivaisen kronologinen kymmenvuotishistoriikki vankkaa kulttisuosiota soittolistaradioiden ulkopuolella nauttivasta yhtyeestä. Pääosin varsin hyväntuulisen muistelun seassa on tietenkin irtoanekdootteja kummallisista sattumuksista keikoilla ja muusikkoelämässä sekä muita pohdintoja Ukkosmaine-elämästä. Osa jutuista on tuttuja jo bändin kotisivujen blogista, mutta kaikki tarinat ja tekstit istuvat tähän laajempaan kokonaisuuteen saumattomasti. Kirjan loppupuolelta löytyy sanat ja soinnut muutamiin Ukkosmaineen suurimmista hiteistä sekä tarinoita kyseisten laulujen synnystä. Harvassa lienevät muuten biisit, jotka on kirjoitettu yliopiston tentin aikana.
”Oletteko te tosissanne?
Missä ovat kitaranne
missä ruutupaidat, missä kohderyhmä?
rokkimaailmassa kuuluu mennä
ironisena ja synkistellä
sekaisin saa olla, muttei pelleillä”
Toki Salamaponin selässä : Ukkosmaineen tarinoita voisi olla vähemmänkin kiltti. Median ja levy-yhtiöiden jossain määrin hyljeksimäksi joutuneen bändin uskottavuutta on moneen kertaan kyseenalaistettu, vaikka edes hieman asiaan perehtyneen on helppo nähdä, että tosissaan ollaan, jos kohta ei totisia. Ville Karttunen on kuitenkin päättänyt olla kertomatta enempää nimiä kuin on tarpeen. Siis toimittajat, levymogulit, ex-tyttöystävät tai muut: olkaa rauhallisia – kiusalliset paljastukset ovat vähissä, olkoonkin että tietty purevuus olisi voinut tuoda hieman lisämaustetta kirjaan.
Tartu kii hei tartu kii
ennen kuin syksy painaa päälle
tartu kii hei tartu kii
ei mene mansikat harakoille
Yksikään liiketoiminnallisin perustein toimiva kustannusyhtiö ei näin marginaalista kirjallisuutta julkaisisi, vaikka Ville Karttusen teksti onkin huoliteltua ja sujuvaa, mutta onneksi muitakin julkaisukanavia on. Joukkorahoituksella toteutetun kirjan pääasiallista yleisöä ovat bändin uskolliset fanit, joista Ukkosmaine on aina huolehtinut esimerkillisesti. Tässä onkin Ukkosmaineen loistavuuden syy: he ovat vilpittömän ystävällisiä ja positiivisia ihmisiä, jotka luovat hyvää mieltä ympärilleen. Ukkosmainetta kuunnellessa tulee aina hyvälle mielelle, niin myös siitä lukiessa. Salamaponin selässä : Ukkosmaineen tarinoita on hieno lisä musiikkikirjahyllyyni. Paljon onnea kymmenvuotiaalle!
Tänä iltana ollaan neljätoista (jännittää)
tänä iltana toisiimme rakastutaan (ja pussaillaan)
ja se on mulle ensimmäinen kerta (jännittää)
kun saan sen tytön tuoksun tuntea
Ai niin, Ukkosmaine on nimenomaan huikea livebändi. Menkää keikoille ja ihmetelkää! (Entä mikäkö on oma suosikkini Ukkosmaineen katalogista? Vastaan Niin sen pitikin mennä.)
