Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Koska Reetta Pekkasen tuotanto on kiinnostanut, piti varsinaisten kokoelmien lisäksi katsastaa Salakuljetuksia, Poesiavihkoissa julkaistu vihkonen. Runokokoelma tämäkin on ja pienimuotoisuudessaan oikein viehättävä.
Mikä enää kuulostaisi tarpeeksi siltä
miltä kämmenten välissä sulava epätoivo tuntuu
miltä tuntuu. Pyöräilen lisää,
ei tähänkään kannata itseään jättää.
Runoissa on mukavaa yllätyksellisyyttä, kieli on herkkää ja pohdiskelevaa. Pääsääntöisesti runot ovat lyhyitä ja kokoelma helppolukuinen ja lempeästi sulava. Nautinnollista luettavaa, yksinkertaisesti.
Kiinnostavan kokoelmasta tekee sen lopusta löytyvä selitysteksti, joka paljastaa runot menetelmälliseksi kirjallisuudeksi. Runot on kirjoitettu menetelmällä, jossa niihin on joka päivä lisätty yksi sana, miettimättä sen kummemmin tulevaa suuntaa. Runoja ei ole jälkeenpäin muutettu, mutta niitä on rajattu.
Kokoelmaan on koottu runoja viidestä kirjoitusrupeamasta. Joka kerta Pekkanen aloitti parikymmentä runoa, joita kirjoitti 20–30 päivää. Runot on alkujaan kirjoitettu kartonkikorteille. Tässä menetelmässä Pekkasta miellytti erityisesti sen tuskastuttavan hidas eteneminen. Kun tavallisesti kirjoittaa liian yleistasoisesti ja muokkausvaiheessa sitten terävöittää, entä jos kerrankin miettisi kirjoittaessaan todella huolellisesti?
Menetelmä on kiehtova. Minullakin olisi kirjoituspöytäni laatikossa pinkka kortteja. Pitäisiköhän kokeilla?
