Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
1960-luku oli vielä viattomuuden aikaa Yhdysvalloissakin. Sitä se oli ainakin Mimi Alfordille, joka 19-vuotiaana tuli harjoittelijaksi Valkoisen talon lehdistöosastolle. Hän ei oikein itsekään tiennyt, miten päätyi koko paikkaan, eihän hän ollut edes hakenut harjoittelijaksi. Todennäköisesti asiaan oli vaikuttanut hänen koulun lehteensä kirjoittama artikkeli.
Mimi Alford itse kertoo olleensa itärannikon etuoikeutetun yläluokan jäsen, vaikkei se hänen omasta mielestään näkynyt jokapäiväisessä elämässä. Perhe asui itseriittoisessa maailmassa, jossa kaikki oli ennalta suunniteltu ja suunnitelmien puitteet määräytyivät yhteiskuntaluokan odotusten mukaan. Hän ei kyseenalaistanut vanhempiaan eikä kouluaan ja sanoo, että tunsi itsensä kömpelöksi poikien seurassa.
Kun tällainen tyttö vuonna 1962 lähtee Washingtoniin ja Valkoiseen taloon, hän ei tiennyt mitään tulevista työtehtävistä ja myöntää myös, ettei kyllä osannutkaan mitään. Neljäntenä päivänä tapahtui jotakin poikkeavaa: häntä pyydettiin uimaan talon uima-altaalle, jossa hän päätyi lopulta samaan altaaseen John F. Kennedyn kanssa. Eikä voi välttää, etteikö komea, älykäs ja toiset huomioon ottava presidentti olisi tehnyt vaikutusta myös Mimiin.
Salainen rakkaussuhde alkoi vielä samana iltana. Mimi oli vielä neitsyt, mutta presidentti kohteli häntä huomaavaisesti kaikin puolin. Ja suhde jatkui – presidentinhän tiedettiin olevan hurmuri, intohimoinen mies ja varsinainen naissankari. Mimi ei tästä välittänyt, hän tottui odottamaan miestä milloin missäkin sekä joskus jopa kulkemaan matkoilla mukana.
Salaisuus sydämessäni on mielenkiintoinen ajankuva yläluokkaisen, kokemattoman tytön noususta suoraan Amerikan huippupresidentin rakastajattareksi. Tässä ei mässäillä seksillä eikä tapaamisilla vaan kerrotaan lähinnä Mimin taustasta, hänen elämästään ja ajatuksistaan tuolloin sekä myöhemmin. Lisäksi tästä saa erikoisen kuvan Valkoisen talon toiminnasta… Mielipiteet JFK:sta presidenttinä saavat omat piirteensä tässä lyhyessä elämäkerrassa. Suosittelen, tämä ei ole mitään skandaaliaineistoa vaan nyt jo ikääntyneen leidin oman elämän selvittelyä takavuosina sekä kauniita ja hiukan katkeriakin muistoja.