Toimittaja Matt Potter tutustui palkkasoturilentäjien, ”mercsien”, maailmaan. Nämä lentäjät ovat yleensä entisestä Neuvostoliitosta, ja he lentävät vanhoilla, valtavilla neuvostokoneilla. Heidän lastinsa on harvoin laillinen. Potterin seurana toimivat erityisesti Mickey– ja Sergei -nimiset miehistön jäsenet. Heidän mukanaan Potter lensi maailman pimeille lentokentille ja kirjoitti kokemuksistaan Salainen lasti –kirjan.
Potterin opastaja Mickey on palkkasoturilentäjä: hän kuljettaa lentokoneellaan mitä tahansa yksityisesti, kunhan hän saa siitä maksun. Mickey on kenties roisto, mutta vain olosuhteiden pakosta. Hänen kaltaisiaan Neuvostoliiton hylkäämiä lentäjiä on taivas täynnä, mutta heidän lukumääränsä harvenee koko ajan. Osa lentäjistä katoaa koneidensa mukana, sillä lentäjien ottamat riskit ovat suuria: ylilastatut, huonokuntoiset koneet putoavat, epärehelliset viranomaiset ja paikalliset sekä kansainväliset konnat vaanivat. Osa miehistöstä katoaa oikeasti, osa ei. Jotkut lentäjät haihtuvat kuin ilmaan, mutta sitten he taas ilmestyvät jostain esiin. Heidän lentokoneensa ovat ensin virallisten papereiden mukaan hylättyjä tai hajotettuja, mutta sitten ne ovatkin äkkiä taas taivaalla. Potterin tutkimassa hämärässä elinkeinossa kaikkea ja kaikkia joutuu epäilemään.
Salakuljetuslentoja tekevät miehistöt ovat taitavia työssään. He kykenevät laskeutumaan ja nousemaan valtavilla koneilla ylös surkeilta kenttien tekeleiltä, he osaavat korjata ja huoltaa itse koneensa, ja he kykenevät pärjäämään lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Palkkasoturilentäjät osaavat myös käyttää tilaisuudet hyväkseen: he ovat soluttautuneet mukaan hyväntekeväisyysjärjestöjen lentokuljetuksiin, mutta heidän motiivinaan ei toimi lähimmäisenrakkaus. Useampi Potterin haastattelema asiantuntija nauraa järjestöjen naiiviudelle, koska nämä edistävät omilla avustuskuljetuksillaan salakuljetusta. Yhden Potterin kuuleman tarinan mukaan eräs miehistö tarjoutui hoitamaan avustuslentoja ilmaiseksi. Järjestö ajatteli sen johtuvan miehistön hyväsydämisyydestä, mutta todellisuudessa lentäjä ansaitsi kunnon omaisuuden kuljettamalla virallisen lastin ohella salakuljetettua tavaraa sen minkä vain ehti.
Salainen lasti -kirjassa lentäjiä kuvataankin globalisaation ruumiillistumiksi: he noudattavat kysynnän ja tarjonnan lakia, ja koko maailma on heidän markkina-aluettaan. Heidän pitämisensä rikollisina olisi asian yksinkertaistamista. Entinen Maailmanpankin puheenjohtaja näkee suuremman syntipukin kulutusketjun loppupäässä: ”Koskaan ei syytetä kuluttajia, ei vaikka juuri heidän käytöksensä luo mahdollisuuksia voittoihin.”
Potterin kirja kuvaa mercsit nykyajan merirosvoiksi. Mercsien maailmaan kuuluu rikollisia, poliitikkoja, prostituoituja, toimittajia, palkkasotureita ja YK-sotilaita. Tarinoita on paljon, ja kaikki yhtä kiinnostavia. Potter selvittää esimerkiksi, miksi eteläafrikkalaisilla SA-erikoisjoukkojen miehillä on huono hammashygienia ja miksi he jopa ovat siitä ylpeitä. Hän kertoo, millä tavalla eräs härski amerikkalaispastori yritti käännyttää afganistanilaisia tai miksi neuvostokomentajat uskovat lentokonespriin juomisen pidentävän elämää.
Salainen lasti -kirjassa käydään läpi erityisen tarkasti kansainvälisesti tunnetun asekauppiaan Viktor Boutin elämää, hänen pidätystään ja siihen johtaneita tapahtumia sekä pidätyksen seurauksia. Salakuljettajien työhön liittyy selvästi myös poliittisia ulottuvuuksia, ja kylmän sodan kaiut kuuluvat yhä. Potter kutsuukin Boutia ukkosenjohdattimeksi.
Potterin rönsyilevä kirja on mielenkiintoinen teos ainakin minulle täysin vieraasta aiheesta. Se on sujuvasti kirjoitettu ja suomennettu. Kirja on ennen kaikkea toimittajamainen katsaus ammattiin, jota ei voi mustavalkoisesti tuomita moraalittomaksi. Palkkasoturilentäjien maailma lumoaa kenet tahansa, saati toimittajan. Kirjan sisäkannessa minua tuijottaakin innosta hymyilevä Potter kaksi asetta käsissään. Hänkin haluaa mukaan leikkiin.