Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sakset kädessä ei saa juosta saattaa olla tuttu vanhempien kieltolauseena, mutta se on myös Vilja-Tuulia Huotarisen vuonna 2004 ilmestynyt, erinomainen esikoisrunokokoelma. Teos vie lukijan aikakauteen, jolloin reviiri ja elämänkatsomus alkaa laajeta yhä enemmän vanhempien vaikutuspiirin ulkopuolelle.
Runot ovat erillisiä, mutta muodostavat kuitenkin selkeän tarinan. Runojen kertoja on nuori tyttö, joka kohtaa jatkuvasti uutta. Kiehtovia ja salattuja asioita, kieltoja, muotteja joihin pitäisi mukautua sekä sääntöjä, joita pitää noudattaa. Yhtälailla uusia asioita ja tuntemuksia tulee hänen sisältään. Näitä Huotarinen kuvaa niin osuvasti, että lukija huomaa pian katsovansa itsekin maailmaa tarkkasilmäisen lapsen näkökulmasta.
Koulu ja tietyt roolit sekä niiden kyseenalaistaminen ovat paljon läsnä.
”Kuvaamataidossa rajat tulevat vastaan; viivojen yli ei ole lupa värittää, sotkea puutarhoja, päästää kinokseen keltaista vanaa, jättää tyhjää paperia.”
”Kymppiä ei kannata saada, tai seiskaa huonompaa.”
Runoissa on hyvin tarkkoja kuvauksia, kuinka kynsistä huomaa ovatko ne leikattu saksilla vai purtu poikki tai kuinka jalat eivät enää mahdu pulpetin alle. Niistä kuvastuu myös ihmisten käytös, kuinka erilaisuus koetaan herkästi pelottavaksi sekä lasten että aikuisten maailmassa.
Sakset kädessä ei saa juosta tarjoilee oivaltavaa sanankäyttöä sekä matkan lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Reitti kulkee kotipihan kautta kouluun ja kavereiden seuraan. Uusien kokemusten, itsetutkiskelun ja kasvukipujen kautta aikuisuuden kynnykselle.
