Kesällä 1941 liittoutuneiden joukot, ensin britit ja aivan viimeksi myös amerikkalaiset, miehittävät Islantia. Ennen sotaa vähäistä jalansijaa maassa saaneet natsimieliset ovat hiljenneet tai poistettu maasta. Sitten Reykjavikia kuohuttaa poikkeuksellinen murha. Nuori rikospoliisi Flóvent saa ensimmäiseksi henkirikoksekseen sangen hankalan tapauksen. Kauppamatkustaja ammutaan sotilasaseella teloitustyyliin entisen koulutoverinsa asuntoon. Koulutoveria ei tavoiteta mistään. Koska heti epäillään, että miehittäjillä on jokin rooli rikoksessa, Flóvent saa avukseen kanadanislantilaisen sotilaspoliisi Thorsonin. Myös Thorsonille tällaisen tapauksen tutkiminen on uutta.
Arnaldur Indriðason on jälleen kirjoittanut jännittävän dekkarin. Kotimaansa luetuin nykykirjailija on sekoittanut tällä kerralla samaan tarinaan natsien kyseenalaisia geneettisiä tutkimuksia, vakoilua, mustasukkaisuutta ja hyväksikäyttöä. Näiden lisäksi tapausta tutkivat nuoret poliisit kokevat kosolti torjuvaa asennetta, epäystävällisyyttä, epäluottamusta ja salailua. Arnaldur johdattaa lukijaa oikeastaan kahta tai kolmea erilaista skenaariota kohti, ja jännitys juonen ratkaisukäänteistä säilyy ihan viimeisille sivuille saakka.
Tarinansa lisäksi Saksalainen talo kertoo toisen maailmansodan ajan Islannista. Reykjavik on käytännössä tukikohta, ja sotilaiden vaikutus näkyy kaikessa elämässä. Naiset hakeutuvat sotilaiden seuraan päästäkseen pakoon kotimaan ankeita ja takapajuisia oloja. Kaikki yrittävät jollakin tavoin hyötyä miehittäjien läsnäolosta. Mutta voiman mukana tulee myös valta: jos sotilaat jotain tekevät, on siihen paikallisen virkavallan vaikea puuttua, saati sitten tavallisen kansalaisen!
Saksalainen talo jatkaa Arnaldurin tasokkaiden dekkarien sarjaa. Islannissa sarja etenee pari osaa suomennoksien edellä, joten jatkoakin lienee luvassa aikanaan. Suosittelen dekkarien ystäville!