Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Unkarilainen paroni Wolfgang von Kempelen kehitti 1700-luvulla Itävallan keisarinnalle Maria Teresialle mekaanisen turkkilaisen, šakkia pelaavan koneen. Ajattelutaitoiseksi väitetty kone oli petosta, sillä sitä ohjasi koneen sisällä piileskellyt kääpiö. Maailmankuulun koneen vaiheet tunnetaan hyvin, alkuaikoja lukuunottamatta. Robert Löhr ottaa Šakkiautomaatissa tehtäväkseen paljastaa, miten von Kempelen koneensa kehitti.
Kirja on fiktiota, joka perustuu todellisuuteen. Von Kempelen ja kone olivat todellisia henkilöitä, Löhrin koneen sisään jemmaama kääpiökokoinen šakkimestari Tibor Scardanelli sen sijaan fiktiota. Tuloksena on yhtä kaikki kiehtova tarina petoksista ja valheista. Von Kempelen huijaa keisarinnaa ja hoviväkeä taidokkaalla automaatillaan. Kaikki eivät automaatin ajattelukykyyn usko ja epäilijät haluavat paljastaa von Kempelenin huijauksen. Tuloksena on salailua, kiristystä, uhkailua ja lahjontaa runsain määrin.
Hyväuskoinen Tibor joutuu automaatin ja työpajan vangiksi — eihän kenenkään sovi tietää, että von Kempelenin talossa majailee šakkitaitoinen kääpiö, juoni paljastuisi heti. Von Kempelenin menestys riippuu salaisuuden säilyttämisestä ja Tiborista, mutta Tiborkin saa huomata olevansa riippuvainen von Kempelenistä.
Tarinasta kehkeytyy kiehtova jännitysnäytelmä. Löhr sekoittaa faktaa ja fiktiota taitavasti, 1700-luvun Itävaltaa kuvataan hyvin. Mukana on luonnollisesti jännittäviä šakkiotteluita, mutta varsinaisesta šakkiromaanista ei ole kyse. Pääosassa on kiistatta ihmisten itsekäs omaneduntavoittelu. Von Kempelenin kunnianhimo koituu vaaraksi koko lähipiirille.
Kirjan lopussa on miellyttävästi epilogi, jossa käydään läpi mekaanisen turkkilaisen myöhemmät vaiheet. Löhr kertoo myös, missä faktan ja fiktion rajat menevät. Tämä on mukava lisä etenkin niille lukijoille, joita mekaaninen turkkilainen jäi kiehtomaan.
