Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luin pari vuotta sitten Juha Matias Lehtosen kirjan Terveys ja humpuuki, joka oli kriittinen puheenvuoro uskomuslääkintää vastaan. Nyt tämä teologian maisteri ja toimittaja on tarttunut toiseen erinäisiä mielipiteitä herättävään aiheeseen eli kauneuteen ja kauneuskäsityksiin kautta aikojen.
Jos Lehtosen kynä oli Terveys ja humpuuki -kirjassa aika lailla terävä, nyt mennään vielä astetta pidemmälle: Lehtonen kärjistää ja taas kärjistää, hän ei pelkää äärimmäistenkään näkemysten esittämistä sekä itsestään että käsiteltävänä olevasta aiheesta:
Miksi lyhyen ihmiselämän aikana ulkonäöllä on niin paljon väliä? Saatat lukijana samastua kummastukseeni. Yhtä hyvin saatat pitää minua pelkkänä narrina. Se on OK. Narri saattaa parhaimmillaan paljastaa maailmasta jotakin yllättävää – tai vähintään viihdyttää kanssajenkkaajia yhteisellä matkalla hautaan. Uskon, että onnistun loukkaamaan jokaisen lukijan tuntoja jossakin kohtaa kirjaa.
Kirjan aiheet eivät sinänsä ole kovin yllätyksellisiä ja uusia, mutta mielenkiintoisia kylläkin: kiinalaisten naisten sidotut lootusjalat, naiskehon tunkeminen kiristävään korsettiin, yleinen läskiviha. Kerrotaan hijabeista ja muista säädyllisistä huiveista. Puhutaan Barbra Streisandista, jolle ei tehty nenäleikkausta ja Michael Jacksonista, jolle tehtiin nenäleikkauksia senkin edestä.
Lehtonen kirjoittaa ansiokkaasti myös tällaisten ilmiöiden taustoista: ne ovat useimmiten sekä sukupuolittuneita että rodullistuneita. Valkoisen ihonvärin ylivalta näkyy siis myös kauneusihanteissa, joiden lähtökohdat ovat kaukana historiassa, jopa Raamatun luomiskertomuksen ja syntiinlankeemuksen ajassa. Muistamme tarinan Kainista ja Abelista ja ensimmäisestä murhasta; Jumala painaa rangaistukseksi Kainin otsaan merkin, mutta mikä se onkaan? Lehtonen kirjoittaa: ”Erityisen laajalle levinneen tulkinnan mukaan Kain on mustien esi-isä, ja tumma pigmentti on seurausta Kainiin painetusta merkistä.”
Lisäksi kirjassa sivutaan Lehtosen edellisen teoksen aiheita eli lääketiedettä ja terveydenhoitoa. Suolihuuhtelut ovat kuulemma apu moniin sairauksiin ja rumentaviin oireisiin. Kristalleilla parannetaan ihoa, kehoa ja mieltä. 1990-luvun huippumalli Kate Mossin ”heroiini-chic” tyyli perustui taas toiseen äärimmäisyyteen; ihanteeksi tuli vakavasti alipainoinen, mustilla silmänalusilla varustettu riutuneen ja räytyneen näköinen nuori nainen.
Juha Matias Lehtonen on terävä ja asioita tarkasti merkillepaneva kirjoittaja. En minä tosin hänen tekstistään missään kohtaa loukkaantunut, korkeintaan vähän kohottelin kulmakarvojani. Ehkä kirjan suurin vika oli se hartaus, millä kirjoittaja halusi tuoda itseään esiin. Hänen queer-identiteettinsä ja lakatut sormenkyntensä tulivat todella tutuiksi kirjan edetessä. Siitäkin huolimatta Sairaan kaunis oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos.
