Tartuin hetken mielijohteesta The Sarantine Mosaic -sarjaan, koska olen saanut Guy Gavriel Kaysta vaikutelman kehutusta fantasiakirjailijasta. Valinta ei ollut huono: Sailing to Sarantium paljastui kertakaikkisen mainioksi kirjaksi.
Varsinaista fantasiaa kirjassa on vain keksitty maailma ja muutamat hienovaraiset yliluonnolliset yksityiskohdat. Maailma on paljon velkaa historialliselle Bysantille ja muistuttaa monin tavoin historiallista Roomaa kilpa-ajoineen ja kaikkineen.
Kirjan henkilökaarti on laaja, mutta pääosassa on mosaiikintekijä Crispin, joka saa kutsun valtakunnan pääkaupunkiin koristamaan suurta Pyhän Viisauden pyhäkköä mosaiikeilla. Matkaan liittyy taiteen lisäksi poliittisia, sodankäynnillisiä ja uskonnollisia jännitteitä; Crispin joutuu monenlaisen pyörityksen ja hovijuonittelun keskelle.
Kayn tyyli on polveileva, jälkiviisasteleva ja vaihtelee humoristisesta vakavaan ja koskettavaan. Kaikinpuolin mainio kirja siis; jatko-osa Lord of Emperors on tämän jälkeen pakko lukea.