Harriet Burdenin teesi on yksinkertainen: myydäkseen hyvin ja saadakseen julkista arvonantoa taiteilijan on oltava mies. Hän on itse kuvataiteilija ja loistavan uran tehneen galleristin leski. Todistaakseen väitteensä Burden – Harry, kuten hänen ystävänsä häntä kutsuvat – valmistelee molemmin puolin New Yorkin kaksoistornien terrori-iskuja kolme täysin erilaisen näyttelykokonaisuuden sarjaa, joista jokaisen hän laittaa esille kolmen eri miespuolisen taiteentekijän nimissä.
Siri Hustvedtin Säihkyvä maailma on ulkopuolisen toimittajan (I.V. Hess: ilmeinen kirjailijan anagrammahtava pseudonyymi) toimittamaksi antologiaksi puettu fiktiivisten kirjoitusten kokoelma päiväkirjamerkintöjä, kirjallisia lausuntoja, kirjeitä, artikkeleita, haastatteluja, taidenäyttelykritiikkejä ja niin edelleen. Punaisena lankana on maailman – taidemaailman – sukupuolittuneisuus ja monien kirjan hahmojen kamppaileminen oman identiteettinsä kanssa. Mitä ajatella naisesta, joka ei ehkä kuitenkaan pääse toteutumaan naisena ja siksi muuttuu ajatuksissa ja käytännössä mieheksi? Mikä on se suuri peli, jota Harry/Harriet pelaa? Esikuvansa Harriet saa niiltä muutamilta tieteen ja taiteen suurilta naisilta. Näkyvimmin ajatuksia lainataan 1600-luvulla eläneeltä filosofi Margaret Cavendishilta, joka uskoi, että hän vielä joskus saa arvonannon. Joskus – 300 vuotta myöhemmin!
Hustvedt on erittäin fiksu kirjoittaja. Säihkyvä maailma on vakavasta sisällöstään huolimatta puettu muodoltaan varsin irtonaiseksi satiiriksi tieteellisine alaviitteineen. Muutamat täysin esoteeriset hörhöhahmot täydentävät tätä kuvaa ja vievät taidokkaasti huomiota surullisilta tapahtumilta ja vääryyksiltä. Siksi Säihkyvää maailmaa on helppo lukea, vaikka se leikitteleekin akateemisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Ironian täydentää viittaus ”hämärään kirjailijaan ja esseistiin Siri Hustvedtiin, jota Burden kutsuu ’liikkuvaksi kohteeksi'”.
Vaikka Hustvedt totuttuun tyyliinsä välillä vähän käyttääkin aikaa ja tilaa luennointiin ja paasaukseen, on Säihkyvä maailma polveilevassa pseudovaikeudessaan varsin virkistävää luettavaa. Tuntuu, että Hustvedt parantaa kirja kirjalta. Iso suositus!