Marcelino Truongin muistelmien ensimmäinen osa sijoittui Saigoniin vuosina 1961-1963. Tässä toisessa osassa diplomaattiperhe on päässyt pois vaaran tieltä Lontooseen, mutta Vietnamin sota on silti osa perheen elämää. Eläväthän Saigonissa yhä perheen isovanhemmat ja muita sukulaisia, sekä myös Marcelinon paras ystävä.
Sopeutuminen uuteen ympäristöön on myös hankalaa, eikä vain perheen lapsille. Ajat ovat muuttumassa, nuorison vastakulttuuri nostaa päätään ja Marcelinon vanhemmilla on aika lailla sopeutumista ajan myötä hippiytyvässä pesueessaan.
Truongin muistelmien toinen osa onkin katsaus myös tietynlaiseen aikakauteen tavalla, jota ensimmäinen osa ei vielä ollut. Eräs mielenkiintoinen näkökulma nousee sarjakuvassa myös toistuvasti esille; Vietnamin sota usein tavataan nähdä Yhdysvaltain ja Pohjois-Vietnamin kamppailuna, jonka Yhdysvallat hävisi. Sen sijaan itse etelävietnamilaisten näkökulma usein loistaa poissaolollaan. Minkä puolesta he taistelivat ja mitä heille tapahtui kun etelä ja pohjoinen yhdistyivät? Etelävietnamilaisena Truong kokee välillä olevansa kuin äänetön osapuoli konfliktissa, jossa kaikki muut ovat äänessä.
Saigon Calling on kaikkiaan kauniisti piirretty ja koskettava sarjakuva ja se päättää Truongin muistelmat kauniin haikeisiin tunnelmiin. Olivatpa nämä sarjakuvat ainakin itselleni myös hyvin opettavaisia lukukokemuksia, Vietnamin sota on kuitenkin näin suomalaiselle varsin kaukainen konflikti. Mikäli Vietnamin sota ja historia kiinnostavat laajemmin, suosittelen myös Thi Buin erinomaista muistelmasarjakuvaa The Best We Could Do .