Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjan kolmannessa osassa eletään syksyä, eli edellisen Taatelitalvi-kirjan joulutunnelmista on kulunut jo hetki aikaa. Kahvila Koivu voi mainiosti ja hotelli Koivukin pyörii hyvin. Pyhävirralla puhaltavat uudet tuulet, kun Krissen kumppanin Tommin tilalle kunnanjohtajaksi on tullut vielä modernimpi uusi johtaja, joka haluaa houkutella pikkupaikkakunnalle lisää turisteja.
Uudet suunnitelmat herättävät kylällä ristiriitaisia tunteita. Turvallisuudentunnetta taas heikentää sarja tulipaloja: tuhopoltoista on selvästi kyse, mutta syyllisestä ei ole tietoa. Krissen omaa turvallisuudentunnetta huojuttaa myös Tommi, jolla on omat tulevaisuudensuunnitelmansa ja urahaaveensa. Kun syksy kääntyy talveksi, on valintojen aika.
Jos Taatelitalvi oli hurjaa työnteon kuvausta, Sahramisyksy ottaa pykälää rennommin. Krisse ei ole aivan yhtä hurja työnarkomaani ja elämään mahtuu vähän muutakin kuin työntekoa. Vaikkapa hankalan äitisuhteen käsittelyä: Krissen äiti nimittäin ilmaantuu Pyhävirralle, eikä lähde heti takaisin Töölöön, vaan viipyy pidempään.
Sivut kääntyvät viihdekirjalle sopivan rivakkaa tahtia ja juonikuvioiden jännite kantaa loppuun asti. Kirjan loppuluvut tuntuvat tosin jostain syystä tapahtuvan syyskuun lopussa, vaikka siinä vaiheessa koulujen syyslomat on jo vietetty ja halloweenit juhlittu, eli kalenterin pitäisi näyttää jo marraskuun alkua. Mutta näitähän sattuu, varsinkin jos tiukalla aikataululla tehdään. Sahramisyksykin on aika tiivis kirja, mutta tämä reilun parinsadan sivun mitta tuntuu kyllä toimivan.
Sarja tarjoilee siis edelleen kelpo viihdettä; ei muuta kuin Sitruunakevättä kohden!