Marraskuussa Helsinkiä koettelee ennennäkemätön monen päivän jäämyrsky. Kun sateen lakattua kovat pakkaset jatkuvat, jäiset kadut täyttyvät nuorisosta, joka ottaa ilon irti yllättävästä mahdollisuudesta luistella ja pelata jääkiekkoa pitkin poikin Kalliota ja Alppilaa. Vakavampiakin seurauksia on: terrori-iskun lamautettua toisen kaupungin voimalaitoksista ja valtakunnan verkon kaaduttua sähköntuotanto jää lämpövoimalan harteille, eikä siitä seuraa tietenkään muuta kuin kaaos. Perusinfrastruktuuri pettää, ja koko kaupunki jää ilman sähköä, vettä ja lämpöä pitkäksi aikaa.
Akuutin ilmastokriisin keskellä operoi ekoterroristiksikin tituleerattu Sähkömies. Tarmo Koski on sähköasentaja, joka on menettänyt toivonsa siihen, että ihmiset alkaisivat elää kestävämmin. Kulutukselle on tehtävä jotain, vaikka väkisin. Tarmon alter ego on huppupäinen varjojen asukki, joka ottaa maaleikseen erityisesti fossiilisia polttoaineita hyödyntäviä kohteita. Tarmo salaa hämärät hommansa puolisoltaan ja tämän tubettajapojalta, joiden elämäntavat ovat melkoisessa ristiriidassa Tarmon arvojen kanssa.
Mikko-Pekka Heikkisen tavaramerkki on vauhdikkaat romaanit, joissa nykyinen maailma laitetaan hivenen vinksalleen ja joissa meininki on enemmän tai vähemmän ronskia. Sähkömies istuu tähän kategoriaan vaivatta. Se on pakoton, ripeästi etenevä tarina, jossa huumoriakaan ei ole unohdettu. Heikkisen lauserytmi on mainio ja sanavalinnat toimivia. Ajoittainen luisunta nuorisokieleen kerronnan fokuksen kiinnittyessä poikapuoli Maxiin Tarmon sijasta korostaa Tarmon ja Maxin maailmojen erilaisuutta. Nopeatempoisessa kertomuksessa hahmoille annetaan mahdollisuus muuttua ja kehittyä. Löytyykö ääripäiden väliltä lopulta yhteistä keskitietä?
Sähkömies taitaa olla Mikko-Pekka Heikkisen tähän asti paras romaani. Suosittelen!