Omissa silmissäni Suomen parhaimmaksi käännössarjakuvaksi noussut Saga jatkuu. Kokoelma on jo viides ja sisältää alkuperäiset lehdet 25–30. Julkaisutahti onkin ollut niin kova, että Liken käännökset alkavat ottaa kiinni alkuperäistä sarjaa. Aikaisemmissa osissa olen todennut sarjan statistien olevan mielenkiintoisia hahmoja, ja tällä kertaa heille onkin annettu paljon enemmän ruutuaikaa.
Kokoelma seuraa kolmea juonilankaa. Yhdessä näistä Gwendolyn (Markon entinen kihlattu) ja Valhetassu etsivät parannuskeinoa Tahdolle. Toisessa Marko ja Prinssi Robotti etsivät kummankin lasta, jotka on kaapattu ja kolmannessa Alana yrittää selviytyä kaappaajien kanssa.
Aikaisemmat statistit kantavat roolinsa hyvin. Nämä ovat tarkemman tarkastelun jälkeenkin yhä mielenkiintoisia ja pitävät juonta tuoreena. Raskaasti loukattu Gwendolyn ja itsekeskeinen Prinssi Robotti ovat kokonaisia hahmoja.
Erityisen hienoa Sagassa on sen maailmanrakennus. Valheita paljastava kissa, tietokonepäisiä ihmisiä ja puoliksi hämähäkkejä olevat olennot ovat vain osa mielikuvituksellisesta maailmasta. Samaan aikaan sarjakuva on suunnattu myös aikuisille. Hahmot kiroilevat, pahoja asioita tapahtuu ja alastomuuskaan ei ole siloteltua. Tämä on aika harvinainen kombinaatio, sillä useimmat mielikuvitukselliset sarjakuvat sijoitetaan kaikille tarkoitettuun kohderyhmään.
Sagan kirjoittajana toimiva Brian K. Vaughan on tullut supersuosituksi televisioviihteen puolelta, sillä hän on työskennellyt muiden muassa Lost ja Kuvun alla -sarjojen kanssa. Ehkäpä tästä kirjoitustavasta on myös peräisin vahvasti episodimainen kerronta. Lähes jokainen lehti sarjassa tuntuu samalla saavan jonkinlaisen päätöspisteen ja silti kaipaavan jatkoa. Nämä kuuden lehden kokonaisuudet muodostavat myös useimmiten ehjän arkin. Fiona Staplesin taide on edelleen uskomatonta. Erikoisetkin hahmot näyttävät eläviltä ja mahdollisilta. Yksittäiset paneelit ovat parhaimmillaan taidetta.
Saga on mahtava sarjakuva ja siihen tutustuminen on pakollista, jos sarjakuvat kiinnostavat.