Hugo-palkittu Saga rantautui viime vuonna Suomeen Liken kustantamana ja oli minusta vuoden kovimpia sarjakuvajulkaisuja. Brian K. Vaughanin (Lost, Kuvun alla) käsikirjoittamassa sarjakuvassa rakastavaiset Alana ja Marko jatkavat pakoaan kahden koalition välisen sodan keskellä pienen lapsensa kanssa. Perässään heillä on niin Markon entisen kihlatun palkkaama palkkiometsästäjä sekä Markon vanhemmat kuin myös Alanaa karkulaisena pitävä armeijanjohto. Sagan toinen kokoelma sisältää lehdet 7–12.
Tämä korkealentoinen scifi-sarja on omasta mielestäni ennen kaikkea helposti luettava. Juoni itsessään on suhteellisen kevyt, mutta se on omalla tavallaan vain taustaseikka. Sarjakuvan ydin on henkilöissä ja näiden välisessä vuorovaikutuksessa. Jo päähahmot Alana ja Marko ovat hyvin vahvoja hahmoja, joiden ”Romeo ja Julia” -suhteen tasapainottelua seuraa mielellään.
Fiona Staplesin taide on ensiluokkaista. Sarjakuva käyttää pitkälti hyvin suuria ruutuja, jotka antavat paljon tilaa Staplesille luoda mieleenpainuvaa kuvitusta. Sagan maailma on paikoitellen varsin surrealistinen näyttöpäisine aatelisrobotteineen ja erikoisine taustahahmoineen.
Jos jotain valitettavaa Sagasta pitäisi etsiä, niin valituksen aihe osuisi juonen hitaaseen etenemiseen. Tämä on kieltämättä yleistä pääasiassa ihmissuhteisiin keskittyvissä sarjakuvissa ja suuria ruutuja käyttävä kuvitusrakenne korostaa tätä ongelmaa.
Kaiken kaikkiaan Saga onnistuu kuitenkin pitämään korkean tasonsa. Samaa mieltä ovat myös sarjakuvien asiantuntijat, sillä Saga on onnistunut keräämään kuusi Eisner-palkintoa.
Mikäli seikkailusarjakuvat kiinnostavat, Sagaa on pakko ainakin kokeilla.