Säde on kirja, joka pitäisi oikeastaan lukea yhdellä kertaa tai muuten pienessä ajassa. Minä kuitenkin luin sen pienissä pätkissä ja oletan, että minulta jäi jokin säde saamatta. Silti, kirja oli ihanaa sanan ja tajunnan virtaa.
Säde on nuori nainen, joka seikkailee läpi kirjan ja jonka mukana on turvallista kulkea, sillä vaikka Säde on hiukan huikentelevainen, niin silti, joku siinä vaan on ja kokee olevansa ihan oikealla maaperällä. Huolimatta siitä, että Säteellä on vain lyhyt matematiikka, hän osaa ajatella itse, eikä kangistu kaavoihin.
Säde asuu Antin kanssa, joka koodailee menestyspelejä. Antti ei kerro rakastavansa, mutta hyväksyy Säteen kaikkine murjotuksineen. He ovat tunteneet toisensa jo päiväkodista. Silti Säteellä on myös Vic, arkeologi, vanhempi mies, joka kertoo rakastavansa Sädettä. He ovat yhdessä Voulan johtamassa Akatemiassa, jossa tuntuvat kaikki metsän ihmiset tapaavan. Hyvin erilaisia ihmisiä.
Miina Supisen rikas kieli ja siihen sekoittuva huumori ovat tämän kirjan parasta antia. Juuri kun on vaipumassa transsiin, alkaa naurattaa ja palaa takaisin lähtöruutuun.