Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On vaikeaa mieltää luonnonkatastrofiksi tai maailmanlopuksi ilmiötä, joka hautaa Helsingin niin hitaasti ja lempeästi kuin sade. Katastrofi se kuitenkin on — siinä mielessä, että arkinen toiminta lakkaa ja julkinen liikenne pysähtyy, kun vedenpinta hiljalleen nousee.
Päähenkilöt Annika ja Jakop asuvat kaupungin korkeimmassa, 10-kerroksisessa talossa, jonne vesi ei vielä ulotu. Jakop taistelee yhteiskunnan vallannutta hidasta taantumaa ja apatiaa vastaan työskentelemällä edelleen tarmokkaasti sanomalehden toimituksessa, kun taas Annika on monen muun tavoin jäänyt kotiin ja antaa päivien kulua omalla painollaan pienentyneessä elämänpiirissä. Annikan ja Jakopin näkemykset siitä, mitä kannattaa tehdä, kun mikään ei toimi eikä juuri mihinkään pääse, kun enää yksi raitiolinjakaan on toiminnassa, ovat törmäyskurssilla.
Samassa talossa asuvat myös herra ja rouva pääministeri. Kun rappukäytävässä alkavat liikkua myös herrat ulkoministeri ja valtiovarainministeri ja sieltä täältä kuulua outoa kolinaa, herää sekä Annikan toimeton uteliaisuus että Jakopin lehtimiehenvaisto. Mitä maassa on oikeasti tapahtumassa?
Sateen hitaasti hukuttamien elämien kuvaamisen voisi ajatella olevan surullinen ja masentava tarina, mutta Sade on rauhoittava ja jälkimaultaan mukava kokonaisuus. Kaikki hahmot eivät ota maailman-sellaisena-kuin-sen-tunnemme loppua varsinaisesti tyynesti, mutta loppusivuilla kirjan viestiksi jää hyväksyminen, selviytyminen ja jatkuvuus. Lopun aikojen arkipäivän realismiin kertomus ei pyri, vaan keskittyy olemaan henkinen selviytymiskertomus.
Ville Ranta hallitsee sarjakuvaruuduilla aikaa maallikon silmin aivan uskomattomalla tavalla. Veden pinta nousee sateen myötä hyvin hitaasti — niin myös lohikeiton syöminen ja hitaat päivät kotona rakentavat kokonaisuutta rauhallisesti. Rannan piirrokset ovat vilkaisten epävarmalla kädellä sutaistuja, mutta sitä herkullisempaa on tarkemmin lukiessa huomata, miten hallittua jälki todella on. Vastakohta on esteettisesti todella miellyttävä. Tarinan ja muodon kokonaisuus on ihanasti positiivinen ja jalat irti maasta.