Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Bongasin Saattajan Helsingin kirjaston 12 osumaa -listalta. Stephen Kingin nimeen vannova esikoisteos on kotimaista kauhua, eli ei aivan tavallisinta tavaraa. Mia Vänskä kutoo kirjassaan arkista ahdistusta avioeron ja parisuhdeväkivallan muodossa myyttisiin tarinoihin Tuonen tytistä ja Manalan lautturi Kharonista.
Lilja saa miehensä kiinni pettämisestä rysän päältä ja päättää siltä istumalta jättää äijän. Lilja muuttaa takaisin kotiseudulleen, pikkukaupunkiin, ja itse asiassa vanhaan kotitaloonsa, josta edelliset asukkaat ovat juuri muuttaneet pois hirveällä kiireellä. Pari päivää ennen muuttoa talon edustalla on kuollut lenkkeilijä. Kellarin lattialla on kummallinen lätäkkö, mutta huoltomies, jonka Lilja kutsuu tutkimaan lätäkköä, ottaa ja murhaa naapurin eläkeläisrouvan väkivaltaisesti.
Ei siis ihan tavallista menoa hiljaisessa rintamamiestalossa. Samaan aikaan Liljan kaveri Kristiina pyristelee omassa avioliitossaan, jossa mies on ahdistava ja väkivaltainen. Pääseekö Kristiina irti Lassesta ennen kuin on liian myöhäistä – vai haluaako Kristiina edes?
Lilja joutuu kohtaamaan kohtalonsa, kun hän löytää äitinsä makaamasta koomassa kellarin lattialla. Lilja pystyy herättämään äitinsä koomasta, mutta sitä ennen hänen on ymmärrettävä, miten talon kauhistuttavat tapahtumat liittyvät häneen itseensä ja mikä hänen asemansa ja tehtävänsä on.
Saattaja on melko tutuista aineksista rakentuva, toimiva kauhutarina. Kuten kauhulle on tapana, loppu latistuu, kun kuvio on selvillä ja jäljellä on vain suorittava osuus, jossa Lilja tekee tehtävänsä, kuten kohtalo käskee. Siinä vaiheessa tarinalta katoaa paras puhti. Jaksoin kuitenkin vallan mainiosti lukea kirjan loppuun asti ja odotan mielenkiinnolla, mitä Vänskä seuraavaksi keksii. Esikoiseksi Saattaja on lupaava, etenkin kun kotimaista kauhua ilmestyy verrattain vähän.
