Saatan olla väärässä oli Ruotsin myydyin tietokirja vuonna 2020. Se on inhimillinen, viisas ja levollinen opas hyvään elämään. Hyvän elämän taitoa ei tässä kirjassa opeteta niin kuin self-help-oppaissa: Tee/ajattele näin ja näin, niin tulet onnelliseksi/terveeksi/rikkaaksi/ vaikutusvaltaiseksi… Tässä viisaudet ja ohjeet tulevat Björn Lindebladin elämäkerran mukana. Siinä sivussa, kun hän kertoo omasta henkisestä matkastaan kohti rauhan, rakkauden ja vapauden yhä korkeammalle yltäviä huippuja. Kirjan sivuilta huokuva viisaus ei tunnu päälle liimatulta, vaan sellaiselta, joka muodostuu pitkän ja vaikeankin elämänkokemuksen myötä. Kirjan ovat kirjoittaneet hänen kiertue- ja podcast-toverinsa Caroline Bankler ja Navid Modiri. Minä-kertojan äänellä ja Björnille ominaisen ilmaisutavan säilyttäen.
Björn Lindeblad sai heti ekonomiksi valmistuttuaan työpaikan, Espanjan Agan talousjohtajana hänellä oli iso palkka ja upeat työsuhde-edut. Oli auto, oma sihteeri ja hieno talo meren rannalla. Tiedossa oli myös varmat ylenemisnäkymät vielä vaativimpiin ja isompi palkkaisiin tehtäviin. Kaiken piti olla hyvin, mutta ei ollut. Björnistä tuntui, että hän ei ollut oikealla paikalla, että hän vain naamioitui ekonomiksi. Työn ajatteleminen ahdisti. Kun hän tutustui meditaatioon, uusi tie alkoi avautua. Hän sanoi itsensä irti ja päätyi kirjallisuustieteen opiskelun ja opettajan sijaisuuksien kautta Thaimaassa sijaitsevaan buddhalaiseen metsäluostariin.
Noviisivihkimyksessä hän sai munkkinimensä Natthiko, joka tarkoittaa ”se, joka kasvaa viisaudessa” (kirjassa ”den som växer i visdom” on suomennettu ”se, jonka viisaus kasvaa”. Mielestäni ”kasvaa viisaudessa” on tarkempi). Munkkielämää kesti seitsemäntoista vuotta, jonka jälkeen hän riisui munkin kaapunsa ja palasi takaisin Ruotsiin. Haastattelussa lehtijuttua varten toimittaja kysyi, mikä on tärkeintä, minkä Björn Natthiko Lindeblad oli oppinut seitsemäntoista vuoden aikana buddhalaisessa luostarissa. Björn Natthiko halusi vastata toimittajalle täysin rehellisesti, ei mitään, mikä olisi vain jotain sinne päin. Ja näin hän vastasi:
”Tärkein asia, jonka opin seitsemäntoista vuotta kestäneen täysipäiväisen henkisen harjoittelun aikana, on se, että en enää usko kaikkea, mitä ajattelen. Se on supervoimani.”
Ajatusten ilmaantuminen, mielen sisäinen sirkus on aivan luonnollista, sitä on kaikilla ihmisillä. Harjoittelun myötä Natthiko oppi, että ei ota sisäistä sirkustaan tavattoman vakavasti, vaan antaa ajatusten tulla ja mennä.
Kirjan nimi on peräisin yhdeltä munkkivuosien aikaiselta opettajalta Ajahn Jayasarolta, tarkemmin yhdestä hänen opetuspuheestaan. Opettaja kertoi, että hänellä on mantra, jonka avulla voi selvitä niissä vaikeissa tilanteissa, kun vuorovaikutus jonkun kanssa tuntuu täysin mahdottomalta. Tätä mantraa täytyy toistaa mielessä kolme kertaa, selvästi ja vakuuttavasti, millä kielellä tahansa. Maaginen matra on: ”Saatan olla väärässä.”
Saatan olla väärässä on inhimillinen, tyyneyttä ja viisautta huokuva kertomus Björn Lindbladin munkkielämästä, henkisestä matkasta, palaamisesta takaisin ruotsalaiseen arkeen, masennuksesta ja sairastumisesta vakavaan ALS-tautiin. Kirjassa on 38 lukua, viimeisen nimi on Tähän se loppuu.
”Voin katsoa elämääni taaksepäin vailla katumusta tai huolta ja todeta, vastustamatonta hämmennystä ja kiitollisuutta tuntien: Kuinka kaikki on voinut mennä niin hyvin, vaikka minulla ei koskaan ole ollut mitään mainittavia suunnitelmia?”
Tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen!