Nuori mies on juuri saavuttanut täysi-ikäisyyden ja pääsee pois pakkohoidosta mielisairaalasta. Hän oli pitkään hoidettavana tehtyään rikoksista erään julmimmista, surmattuaan pikkuveljensä erittäin raa’alla tavalla. Kun hän vapautuu, suunnitelma on jo valmiina. Kosto!
Samaan aikaan pienelle ulkomeren saarelle kerääntyy katolisten dominikaanimunkkien järjestämään retriittiin alle kymmenen henkilöä. Tarkoitus on rauhoittua viikoksi ja tutkiskella itseään. Tutkiskelu ei pääse edes alkamaan, kun ensimmäinen ruumis löytyy. Murhaaja voi olla vain joku Naginsaarella oleskeleva, päättelee majuri Olli Holma. Hänet lähetettiin tosin saarelle tutkimaan mahdollisia yhteyksiä ihmiskauppaan, jota epäillään käytävän saaren kautta.
Myrsky nousee, samanlainen myrsky kuin Estonian upotessa ja saarella vallitsee outo ilmapiiri. Mukana on näyttelijöitä ja ohjaaja, yksinäinen ja katkera nainen, vanhastaan tuttu osallistuja ja saarella oleskelee myös sisaruspari Senta ja Tyyne Karemaa. Senta suunnittelee katolisille uutta kappelia ja Tyyne kirjoittaa lopputyötään. He ovat vapautuneen Kaarlon siskoja – ja Senta ei ole kertonut Tyynelle tämän vapautumisesta. Tätä hän tuleekin katumaan pitkään.
Saarella asustaa myös kaksi munkkia sekä vapaaehtoistyöntekijä Helenius, viinaan menevä, mutta työteliäs mies. Lisäksi taloudenhoitaja Siri joutuu jäämään saarelle, vaikka hän asuukin Utöllä. Myrsky on noussut jo vastustamattomaksi. Yhteydet eivät toimi ja jostakin syystä munkki Leo ei haluaisi olla yhteydessä viranomaisiin, kirkon edustajiin tietysti – mutta miksi näin… Jotakin mätää saarella tapahtuu, sen Holma huomaa ja pyrkii selvittämään asiaa. Tosin kuulustelut eivät tunnu tuovan tulosta, ainakaan riittävästi. Myrskyn yltyessä tilanne kiristyy ja jokaisella tuntuu olevan jotakin salattavaa, mitä ei voi kertoa. Kaikilla on omat luurankonsa kaapissa eikä kukaan halua tuoda ilmi kaikkea.
Samaan aikaan Kaarlo eli Kodak, joksi hän itseään kutsuu, tekee sen, mitä hänen on tehtävä. Kylmästi ja rauhallisesti. Hän tietää, mitä on tekemässä ja mitä Elvis häntä kannustaa tekemään. Elvis elää, samoin Kodak!
Tämä on Saara Kesävuoren ensimmäinen dekkari ja jännäri, joka toimii oikein hyvin. Asiat kiertävät omaa latuaan ja loppuratkaisu on taatusti yllätys jokaiselle! Lisäksi psykologinen ote on mainio ja ulkosaariston kuvaus hyvää. Ihmissuhteiden, sukulaisuuden ja menneisyyden merkitys korostuu yllättävästi. Lopulta kuitenkin osa asioista vaietaan kuoliaaksi – kenen käskystä, sen jokainen lukekoon itse! Suosittelen kotimaisista jännäreistä pitäville, hieman erilaisen psykologisen jännityksen ystäville, jotka eivät vierasta rujoakaan kostoajattelua sekä suhteellisen selkeää psykopaattisen ajattelun kuvausta. Hyvä esikoisjännäri Kesävuorelta, jonka muistakin kirjoista olen pitänyt.