Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään 1960-lukua. Nafta on teini-ikäinen järvenpääläispoika, jonka isä on paikallisen helluntaiseurakunnan saarnaaja. Nafta kulkee mukana kokouksissa, pystyttää telttoja ja ajelee nuoresta iästään huolimatta taitavasti autojakin, jos kokousten tavarankuljetus sitä vaatii.
Kotielämä ei ole aina hääviä: isä kasvattaa Naftaa ja tämän pikkuveljeä kovin ottein ja äiti pelottelee muuten vain helvetillä, jos katselee yhtään tyttöjä sillä silmällä tai haluaa kuunnella radion Lauantain toivotuista sen kevyemmän musiikin loppuosankin.
Pojan kesä kulkee telttakokousten lisäksi kesätöissä leipomossa ja ruotsin kielen ehtolaiskurssilla, mutta mieleenjääviä tapauksia ovat Cliff Richardin konsertti – sinne saarnaajankin poika pääsee, koska Richard on juuri tullut uskoon – ja tietysti ensirakkaus ihanaan Liinaan.
Saarnaajan poika on jännittävällä tavalla kaksijakoinen romaani: toisaalta isän kasvatusmetodit ja herätyskokousten kiihkoileva ilmapiiri tuntuvat vastenmielisiltä, toisaalta kirjassa on jotain kuulasta ja haikean nostalgista.
1960-luvun ilmiöitä on esitetty tavallaan hyvin kauniisti, tavallaan myös salassa hersyvän huumorin keinoin. Esimerkiksi leipomotyö on kerrottu riemukkaan yksityiskohtaisesti, ja samaa enemmän tai vähemmän piilossa lymyävää huumoria löytyy kielilläpuhumiskokousten kuvauksesta.
Nafta ei kaikesta huolimatta ole katkera, vaan elää nuoruuttaan kiihkeästi, ja vaikka hän teräväkatseisena näkeekin helluntaipuhujien hurskaan kuoren lävitse, ei hän pohjimmiltaan voi hylätä itse uskoa.
Olen ymmärtänyt, että Asser Korhonen on itse saarnaajan poika, ja hänen asiantuntemuksensa kyllä näkyy tässä kirjassa, joka on oikein koskettava lukuelämys.
