Pienellä, lähes puuttomalla meren saarella asuu majakanvartija vaimonsa ja 20-vuotiaan tyttärensä kanssa. Kun vieras mies, kirjailija Krafft, tulee saareen, sekä äidin että tyttären halut löytävät kohteen. Eikä Krafft pane pahakseen. Samalla perheenjäsenten keskinäiset ristiriidat nousevat piiloistaan. Saaressa kaikki ovat toistensa katseen alaisina, ja rakkauden tarve ja mustasukkaisuuden tauti ohjaavat heidän jokaista liikettään.
Saari on helmi kirjaksi. Tapahtumien pelkistettyyn miljööhön yhdistyy tiivis kerronta, joka leikkaa simultaanina henkilöstä toiseen. Lukijakin näkee kaiken aikaa kaikki henkilöt, vaikka nämä kuinka etsivät piilopaikkaa. Tuuheiden puiden antama suoja on vain kuvana seinällä.
Askildsenilta on aiemmin suomennettu kolme novellikokoelmaa, ja niiden kiteytetty kieli ja pirullisen tarkka ihmissuhdekuvaus ovat tehneet kirjailijasta yhden lempinovellistini. Tämä pienoisromaani on samaa maata. Nyt suomeksi ilmestynyt teos on kirjoitettu 40 vuotta sitten, mutta ihmiskuvaus on ajatonta. Alati kiinnostusta herättävästä kolmiodraama- ja mustasukkaisuusaiheestaan huolimatta kirja on ehkä kuitenkin antoisin sille hieman pienemmälle yleisölle, joka nauttii vähäeleisen mutta paljon puhuvan tekstin saloista.
Kansikuvataiteilija on osunut asian ytimeen. Kukas hän muuten on?