Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Veli-Pekka Lehtolan Saamelaiskiista : Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? käsittelee alkuperäiskansojen oikeuksia ajavan ILO 169 -sopimuksen ympärillä olevia identiteettikiistoja.
Ulkomaalaistaustaisena Etelä-Suomen asukkina tiedän niukasti saamelaisista, joten otin tämän kirjan luettavaksi. Olin jotenkin siinä harhassa, että tämä kirja käsittelisi nykysaamelaisia ja heidän taisteluaan maaoikeuksista. Sain kuitenkin aikamoisen paketin, joka käsitteleekin sitä, miten jotkut valkoiset suomalaiset ovat niin pellejä, että yrittävät kaikin tavoin estää saamelaisuuden määrittelyn ja ILO 169 -sopimuksen solminnan.
Kirja alkaa viattomasti puhumalla saamelaisten historiasta ja asutuksesta. Opin, että suurin osa saamelaisista asuu Helsingissä. Nyt ainakin tiedän, miksi he ovat niin innokkaita vaatimaan kaikkialla oman kielen palveluita ja valittamaan Kiasman twerkkaavasta taideperformanssista, jossa tanssija pukee saamelaispukua. Mutta kirjan suurin aihe on ILO 169, alkuperäiskansojen oikeuksia määrittelevä sopimus.
ILO 169 takaisi saamelaisille paremman itsehallinnon maista, missä asuvat. Sopimus kuitenkin kiihotti jotkut ei-saamelaiset repimään pelihousunsa ja julistamaan, että hekin ovat saamelaisia. Kirjan luettuani huomaan, että saamelaiskiista on yhtä sotkuinen ja hankala käsittää kuin Israelin ja Palestiinan kiista, eli juuri sellainen, jota yritän välttää, koska en ole asiantuntija ja voin näin vahingossa puhua kaikkea paskaa, josta sitten saan vihat niskaani joltain kiistan osapuolelta.
Tästä kirjasta ymmärsin, että valkoisten suomalaisten rasismi on monitasoista ja todella naurettavaa. Lukiessani tätä kirjaa hävetti olla puoliksi suomalainen ja valkoinen. Tuntuu vähän siltä, että me yritämme pilata kaikkien vähemmistöjen tasa-arvopyrkimyksiä jollain tavalla, missä ikinä olemme. Tietenkin tässä kirjassa ilmenee, että samat tahot, jotka vastustavat ulkomaalaisia, vastustavat saamelaisia. Koska miksi kiihottaa yhtä kansanryhmää vastaan, kun voi kiihottaa kaikkia vähemmistöjä vastaan tasapuolisesti?
Veli-Pekka Lehtola kertoo myös saamelaisten historiasta ja mitä he ovat joutuneet kokemaan valkoisen suomalaisen ylivallan alla. Onneksi emme määrätietoisesti pyrkineet hävittämään saamelaisia laajamittaisilla pakkosiirroilla ja massamurhilla, mutta yritimme pitkään hävittää saamelaisten kulttuurin ja kielen. Tämä sorto on marginalisoinut saamelaisia, kunnes 1970-luvulla saamelaiset alkoivat saada samoja oikeuksia kuin suomalaiset. Mutta matka täydelliseen tasa-arvoisuuteen on vielä edessä.
Kirjassa saamelaiset ja joukko sekopäisiä ja kateellisia valkoisia Lapin suomalaisia riitelee siitä, kuka on ”oikea” saamelainen, koska se, joka on oikea saamelainen saa hallita tiettyjä Lapin alueita. Lehtola kutsuu näitä saamelaispyrkyreitä ”uuslappalaisiksi” koska he yrittävät vakuuttaa muut, että he ovat joko ”oikeampia” saamelaisia, eli ”lappalaisia” tai sitten, että kaikki suomalaiset ovat saamelaisia, joten mitään alkuperäiskansojen itsehallintalakeja ei tarvita.
Tämä on hyvin perinteistä modernin äärioikeiston metapoliittista pelleilyä, jossa pyritään uudelleenmäärittämään kaikki käsitteet, jotta vallitseva sortojärjestelmä jatkuu, koska minkä tahansa vähemmistön yhteiskunnallisen aseman nostaminen samalle tasolle kuin valkoisella kantaväestöllä koetaan sortona.
Kirjassa käydäänkin läpi eri tapoja määritellä alkuperäiskansaa ja miksi tietty historiallinen ja sosiaalinen heimoside on pragmaattisesti parempi määrittelemään saamelaisuuden kuin DNA-testi, itseidentifiointi tai sukupuuttoon kuolleen heimoidentiteetin omiminen. Elin siinä harhassa, että saamelaisuuden määrittely oli helppoa, mutta näköjään se on tehty todella hankalaksi, eikä kukaan halua hyväksyä määritelmää, joka sulkee itsensä pois tai on liian laaja, jolloin koko pointti vähemmistön itsehallinnosta vesittyy.
Tässä kohdassa kirja menee tylsäksi, koska lakiteknisiä määritelmiä piisaa useita sivuja, eikä niistä kuitenkaan ymmärrä kovin paljon, jos itse ei ole lainoppinut. Kävin nämä osiot hirveällä vaivalla läpi.
Kun otin tämän kirjan luettavaksi, niin luulin, että pahimmat saamelaisten oikeuksien vastustajat olivat kaivosyhtiöt, mutta näköjään kaiken maailman pubiagitaattorit haluavat, että joko he tai kukaan muukaan ei saisi hallita Lapin maita. Sitä luulee, että Suomi olisi vähemmän rasistisempi alkuperäiskansoja kohtaan kuin Yhdysvallat ja Australia, mutta ei, täällä on sama raivostuttava valtapoliittinen kiista, jossa kaikki on rasistista paitsi rasismi.
Saamelaiskiista ei pyöri vain lakipykälien ja eri rasismitasojen ja määritelmäkiistojen välillä, vaan on tässä Lapin historiaa, erilaisten aktivistien toiminnan kuvausta sekä hieno Suohpanterror-taidekollektiivin kuvitus, joka viestittää mielestäni hyvin, miksi kaikki haluavat yhtäkkiä olla saamelaisia, kun samaan aikaan osa yrittää määritellä saamelaiset alkoholisoituneiksi maahantunkeutujiksi.
En voi varmuudella sanoa, miten oikeassa kirjailija on siitä, että kaikki saamelaisiksi haluavat ovat vain hulluja uuslappalaisia. Voin kyllä sanoa, että uuslappalaisten käsitykset saamelaisista norjalaisina kolonialisteina, jotka yrittävät saamelaiskäräjillä sortaa valkoisia suomalaisia on järjetön. Tai sitten, että termi ”saame” on 1970-luvun keksintö. Sen verran tiedän suomalaisesta alkuperäiskansasta, että he ovat olleet täällä pitempään kuin me valkoiset ja he ansaitsevat itsemäärittelyoikeuden.
Saamelaiskiista on hyvä johdantokirja siihen hirveään sotkuun, joka on saamelaiskiista, mutta varmaan on luettava enemmän aiheesta, jotta voisin teeskennellä, että tiedän mistä puhun. Kuitenkin saamelaisilla on solidaarisuuteni.