Saako lähettää terveisiä? on omalla tavallaan yllättävä runokirja. Kokoelmassa suurin osa on proosarunoja. Loput ovatkin hankalammin määriteltäviä ja ne ovat tämän kirjan parasta antia. Mitkään kirjan tekstit eivät siis näytä runoilta perinteisten runousoppien mukaan. Mutta toisaalta nykyäänhän runoiksi saa kutsua melkein mitä tahansa, mikä ei kuitenkaan ole automaattisesti huono asia.
Tekstit liikkuvat pääosin arkisissa aiheissa. Ne ovat sellaisia, että niitä voi pysähtyä miettimään tai lukea enempi kerralla, ihan miten itse haluaa. Se on hyvä, koska itse en yleensä pidä runoista, jotka vaativat paljon tulkintaa ja samalla toiset taas haluavat miettiä lukemaansa enemmän. Tämä siis sopii kaikenlaisille runojen lukijoille.
En yleensä lue esikoiskirjoja tuoreeltaan, vaan useimmiten vasta kun kirjailija on tehnyt jo useamman teoksen. Tässä tapauksessa kustantajan esittelyteksti herätti kiinnostuksen ja kirjaan tarttuminen sitten kannatti. Pitäisi siis uskaltaa kokeilla esikoisia vähän useammin, saattaisin tehdä hyviä löytöjä jo aikaisemmassa vaiheessa. Runoissakin pitäydyn yleensä niissä vanhoissa ja turvallisissa tekijöissä, joista suurin osa taitaa olla sitä perinteistä runoutta. Kannattaisi näköjään niiltäkin osin laajentaa tajuntaa joskus ja lukea enemmän erilaisten kirjoittajien teoksia.