Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eeva Litmanen on tuttu televisiosta, niin Kotikadusta kuin hupiohjelmistakin, sillä kukapa ei muistaisi Iltalypsyä ja Velipuolikuuta, siis me vähän vanhempi väki. Tunnetuin elokuva on Rakkaudella Maire, josta Eeva Litmanen sai Jussi-patsaan vuonna 2000.
Tässä elämäkerrassa Eeva Litmanen kertoo lapsuudestaan, vanhemmistaan ja sisaruksistaan Lappeenrannassa. Vanhempien avioero ei ollut helppo ja äiti purki tunteita lapsiinsa. Eeva ei oikein koskaan oppinut tuntemaan vanhempiaan ja se tulee hyvin esille tässä kirjassa.
Teatteri vei ja hyvä niin. Eeva Litmasesta tuli näyttelijä ilman koulutusta. Hänellä vaan mieli paloi teatteriin, muiden muassa Porissa, missä hän ei oikein muuten viihtynyt. Sitten oli vuorossa Radioteatteri, jossa Eeva oli pitkään. Sitten tuli Ravintolateatteria Kahdessa kanassa, taisi olla Suomen ensimmäinen. Aina oli menossa jotain ja edelleen on.
Hänen perhe-elämänsä, avioliitto Kari Franckin kanssa, josta ainoa lapsi Karoliina Franck. Litmanen kertoo äitiydestä, miten ihanaa oli saada oma lapsi, mutta kun ei sitten jaksanutkaan olla kotona, vaan töihin oli päästävä. Ero ja sitten uusi mies. Kaikesta on kerrottu jotenkin niin avoimen rehellisesti.
Vähän väliä tulee esiin se, miten Eeva Litmanen on kärsinyt siitä, ettei ole mikään kaunotar, että on liian pienet silmät ja niin edelleen. Itse en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi hänestä mitään sellaista, joten siksi se tuli melkoisena yllätyksenä vastaan. Vaikka voihan se olla, että hän kertoo näin monen muunkin ajattelevan itsestään, ettei kelpaisi. Sitten siitä, mikä merkitys on arvosteluilla. Vaikka kuinka ajattelisi, että se on yhden ihmisen mielipide, ettei kannata välittää, välittää silti.
Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja se oli aikamoinen kokemus. Eeva Litmanen lukee sen itse ja on niin kuin rupattelisi, kertoo juttuja omasta elämästään välillä naurahtaen. Lopuksi kaivoin kirjankin esiin, sillä siinä olevia kuvia ei voi ”nähdä” äänikirjassa.
