Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ilmastonmuutos on aikamme suuri puheenaihe, joka aika usein kuitataan lauseella ”mutta ainahan ilmasto on muuttunut”. Lause toki sinänsä pitää paikkansa ja ilmaston muuttumisella ja yksittäisillä sääilmiöillä onkin ollut suuri vaikutus ihmiskunnan historiassa, suurempi kuin usein ajatellaan, kuten tiedetoimittaja Marcus Rosenlundin kirja todistaa.
Kirja alkaa dramaattisella tarinalla, ”keskiaikaisen Atlantiksen” Rungholtin tuholla. Rungholtin sijaintia ei tunneta tarkaan, mutta se oli 2000-4000 asukkaan menestynyt rannikkokaupunki Tanskassa, joka vajosi asukkaineen mereen vuonna 1362. Siinä missä Marcelluksen toisena tulvana tunnettu myrsky otti hengen yhdeltä kaupungilta, antoi se hengen toiselle. Tulva muutti Pohjanmeren rannikkoa niin dramaattisesti, että se loi suuren merenlahden josta Amsterdam sai arvaamatonta hyötyä ja joka siivitti kaupungin aikanaan maailman mahtikaupunkien joukkoon.
Kyseinen myrsky oli kuitenkin merkki isommista muutoksen tuulista, sillä noihin aikoihin Eurooppaan teki tulojaan niin sanottu pieni jääkausi, joka voimisti mantereille iskeviä länsimyrskyjä ja teki myös maanviljelyksestä arvaamatonta. Pieni jääkausi kulminoitui 1600-luvulla, johon osui sen kylmin jakso. Vuosisataa leimasivat ainaiset katovuodet: kylmät talvet ja viileät, sateiset kesät. Suomessa oli vuosisadan lopulla historiamme pahin nälänhätä, jossa kuoli kolmannes väestöstä. Eurooppaa riivasi uskonnollinen hysteria, noitaroviot ja loputtomat sodat, joita ruokki jatkuva ruokapula. Toisaalta voi spekuloida niinkin, että muuttuvat sääolosuhteet ja yleinen kurjuus rapauttivat uskonnollista auktoriteettia ja osaltaan auttoivat rakentamaan uutta tieteellistä maailmankuvaa.
Myös 350-luvulla sää muuttui viileämmäksi ja sateisemmaksi dramaattisin seurauksin. Kun viljantuotanto pieneni, kadot ja nälänhätä saivat ihmiset liikkeelle, niin myös eräät hunnit ja muut barbaareina tunnetut heimot. Hieman myöhemmin Euroopan keskilämpötila laski yli kolme astetta ja vuosina 450-600 huonojen satojen ja ruttoepidemioiden yhteisvaikutus romahdutti Välimeren väestön lopulta lähes puoleen siitä, mitä se oli Rooman valtakunnan kukoistusaikana.
Justinianuksen ruttona tunnettu epidemia yksinään tappoi jo 25–50 miljoonaa ihmistä, isku josta Bysantin valtakunta ei koskaan toipunut. Entä miten rutto liittyy huonoon säähän? Lämpiminä ja kosteina aikoina rottakannat paisuvat, jolloin myös kirppujen määrä kasvaa. Säiden kylmetessä rottakanta supistuu ja kirpuille alkaa kelvata isäntäeläimeksi paremman puutteessa myös ihminen.
Tällä kertaa sään dramaattiseen muutokseen näyttää olleen kolme syyllistä, tarkalleen ottaen kolme tulivuorenpurkausta, joista yksi oli jopa voimakkaampi kuin Tamboran räjähdys vuonna 1815, eli se purkaus joka aiheutti kuuluisan ”vuoden ilman kesää”. Myös Lakagigarin purkaus Islannissa vuonna 1783 aiheutti miljoonien kuoleman, kun sadot epäonnistuivat ympäri maailmaa. Egyptiläisistä kuoli tuolloin noin kuudesosa ja Ranskan olot kurjistuivat siihen malliin, että kansa alkoi olla kypsää vallankumoukseen kuusi vuotta myöhemmin.
Sää joka muutti maailmaa on siis lyhyesti sanottuna varsin dramaattinen kirja, joka osoittaa, miten muuttunut ilmasto on tavalla tai toisella aina vaikuttanut syvällisesti myös ihmisiin, ja myöskin miten ilmaston toistuvat vaihtelut eivät ole historiallisesti mitenkään harvinaisia. Tarkoittaako tämä siis sitä, että ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos ei ole totta tai että siitä ei tarvitse välittää? Mitään sellaista Rosenlund ei väitä. Tulivuoret esimerkiksi päästävät vuosittain ilmakehään keskimäärin 130-380 miljoona tonnia hiilidioksiidia, kun taas ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ovat vuosittain 35 miljardia tonnia. Ei siis kannata tuudittautua siihen luuloon, etteikö ihmiskunta hyvinkin voi peitota luontoäidin mahdin tässä suhteessa.
Kirjan suurin opetus on varmasti siinä, miten avuttomia ihmiset loppujen lopuksi ovat, kun sää ja sen seurauksena ruoantuotanto häiriintyvät, eikä muutosten tarvitse loppujen lopuksi olla edes isoja. Vaikka nykyihmisellä on monia etuja esi-isiinsä nähden, olemme toisaalta mekin täysin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista, eikä niistäkään ole paljoa apua siinä vaiheessa, kun maa ei kykene enää ruokkimaan kansaansa. Ihmisten runsaslukuisuus on sekin suuri ongelma, voi vain kuvitella, mitkä vaikutukset Marcelluksen toisen tulvan kaltaisella myrskyllä olisi nykyaikana, tiheään asutulla rannikkoseudulla.
Mitä Rosenlund siis näkee edessä? Ainakin sen, että historia tulee toistamaan itseään, siirtolaisuus on aina ollut ratkaisu silloin, kun paikalliset olot käyvät mahdottomaksi ja kärsimys ja kuolema eivät ole tulevaisuudessa ainakaan vähentymään päin. Toisaalta ihminen on loputtoman sopeutuvainen ja oppivainen laji, vastoinkäymiset tuntuvat jopa ruokkivan ihmisten luovuutta. Kenties tulevaisuudessa siis odottaa vaikeuksista huolimatta jotain entistä parempaa.
Summa summarum, Sää joka muutti maailmaa on paitsi erittäin ajankohtainen, niin myös hyvin vetävästi kirjoitettu tietokirja. Vaikea kuvitella, että joku tylsistyisi tätä lukiessa, sen verran vaikuttavista ja mielenkiintoisista tapahtumista puhutaan. Suosittelenkin kirjaa rohkeasti tällä kertaa aika lailla kaikille. Mikäli tämä kirja kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti luettavaksi myös Pakkasen valtakunta: kryosfääri ja elämä -kirjaa, joka sopivasti sivuaa samaa aihetta.