Ryhmä Hau riittää. Tunsin vakuuttuneeni tästä viimeistään silloin, kun kohta nelivuotias tyttäremme innostui ikihyvin tästä kirjasesta, jonka tarinallinen anti on kauniisti sanottuna sangen vaatimaton. Tässä kohtaa on hyvä ottaa huomioon, että nyt puhutaan todellisesta lukutoukasta, joka kuuntelisi kirjoja aamusta iltaan ja jonka keskittymiskyky riittää mainiosti jo todella pitkienkin kirjojen kuunteluun. Mutta Ryhmä Hau; se jos mikä on se maailman asioista mahtavin.
Opi lukemaan Vainun kanssa tarjoaa teoriassa ihan hauskan tavan tutustua lukemiseen. Se, miten hyvin tämä käytännössä toimii, onkin sitten toinen juttu. Ideana nimittäin on, että aukeamilla on vain vähän tekstiä ja nappia painamalla tekstin voi kuunnella Vainun lukemana. Tekstiä ei kuitenkaan ole esimerkiksi tavutettu, joten ainakaan täydellisen luku-ummikon on minun nähdäkseni melko vaikea lähteä tätä kautta ”opiskelemaan” lukemista. Toisaalta, jos kirjaimet kiinnostavat ja keskittymiskykyä riittää, miksei tämäntyyppinen kuuntele ja toista oppiminen voisi hyvinkin olla mahdollista.
Meillä kirja ei toistaiseksi ole herättänyt vielä syvässä unessa olevaa lukuintoa, mutta siitä viis, mieleinen se on ollut joka tapauksessa. Kun lukijana toimii rakas Vainu jaksaa tätä lyhyttäkin tarinaa kuunnella aina uudestaan – ja uudestaan.