Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaikkien aikojen kauhukirjailijan, Stephen Kingin, kirjoitustahti ei hellitä. Tällä kertaa hän on tehnyt yhteistyötä poikansa Owenin kanssa. Tuloksena on Ruususen uni, joka oli ehdolla kauhukirjoille jaettavaan Bram Stoker -palkintoon ja valittiin Goodreadsin yleisöäänestyksessä vuoden kauhukirjaksi.
Ruususen unen keskipisteessä on kumma tauti, johon vain naiset sairastuvat. Tämä sairaus saa naiset vaipumaan koomaan ja koteloitumaan oudosti. Mikäli koteloituneita naisia yritetään vapauttaa, nämä heräävät murhanhimoisina. Tauti leviää hallitsemattomasti ja johtaa yhteiskunnan romahtamiseen. Eräästä vankilasta löytyvä Evie Black on mystinen nainen, joka on onnistunut heräämään taudista. Luonnollisesti häntä halutaan tutkia, mutta se ei ole helppoa. Lisäksi hänellä on mystisiä voimia, joita ihmiset pelkäävät. Mitä naisille oikein käy, kun he ovat koteloituneet?
Kirjan suurin heikkous on, kuten monissa muissakin Kingin myöhäisen tuotannon kirjoissa, editoinnin puute. Vaikka juoni jokseenkin pysyy kirjailijoiden hyppysissä, Ruususen unessa on aivan turhan laaja henkilögalleria. Statisteja tuntuu riittävän joka lähtöön ja heitä kohdataan lisää koko kirjan ajan. Se vaikeuttaa kärryillä pysymistä ja rehellisyyden nimissä suuri osa näistä olisi karsiutunut pois, mikäli kirjaa oltaisiin tiivistetty toimivammaksi. Koska kirja kokonsa puolesta kelpaisi vaikkapa katapultin ammukseksi (noin 750 sivua), olisi tiivistämisen varaa ollut.
Jos Ruususen unta pitäisi verrata johonkin, niin Y: the Last Man -sarjakuva lähtee liikkeelle hyvin samankaltaisesta lähtökohdasta (paitsi että siinä kaikki miehet lukuun ottamatta päähenkilöä ovat kuolleet). Samankaltaista yhteiskunnallista teemaa Stephen King on puolestaan käsitellyt ainakin Tukikohta ja Kuvun alla -kirjoissa.
Tämä kirja vaatii myös varoituksen: kirjan voi nähdä myös poliittisena kannanottona. Minua tämä ärsytti, vaikka varsinaisesti en ole edes niin eri mieltä esitettävistä asioista. Esimerkiksi pelotteluvisiot Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta eivät kuulu minun toivelukemiseeni, silloin kun en ole itse tehnyt valintaa haluavani lukea niistä.