Italialainen sarjakuvantekijä Milo Manara tunnetaan parhaiten eroottisista sarjakuvistaan. Hän on kuitenkin tehnyt myös muutakin, esimerkiksi sarjakuvaversion Caravaggion elämästä. Tämän sarjakuvan taustalla on Ruusun nimi, Umberto Econ historiallinen rikosromaani. Manaran sarjakuvaversio julkaistaan kahdessa osassa, joista jälkimmäinen puolikas ilmestynee ensi vuonna.
Tarina sijoittuu keskiajalle luostariin, jossa benediktiinien ja fransiskaanien välillä on suuri ristiriita. Fransiskaanimunkki William Baskerville vaeltaa oppipoikansa kanssa luostariin. Luostarissa on tapahtunut murha ja luostarin apotti haluaa, että tätä murhaa alkaa tutkimaan Baskerville, jolla on kokemusta kuulusteluista inkvisitiosta. Hän kohtaa laajan kirjon munkkeja, joilla on omat tarkoitusperänsä. Mutta kuka heistä on aiheuttanut murhan?
Ruusun nimi on todellinen klassikko, jonka kirjoittamisen yksityiskohdat kiehtovat. Kirjaa suunnitellessaan Umberto Eco muun muassa mitoitti tapahtumapaikkansa käytävät, jotta tiesi, kuinka pitkään paikasta toiseen kulkeminen kesti. Tämä oli tehty siksi, jotta hahmot eivät kävisi siirtyessään liian pitkiä keskusteluja. Samanlaista tarkkaavaista havaintoa tuntuu esiintyvän myös Manaran sarjakuvassa.
Manaran taide on huikaisevan kaunista. Ihmishahmot ovat persoonallisen näköisiä ja jopa hyvin samanoloiset munkit erottaa toisistaan helposti. Taide irrottelee ympäristöissä, joiden kuvitusta pysähtyy ihastelemaan useasti.
Sovitus on varsin sulava kokonaisuus. Tästä on varmaankin kiittäminen siihen, että Manara on itse luonut käsikirjoituksen. Hän osaa myös käyttää onnistuneesti epäaktiivista kerrontaa, jossa esimerkiksi läpikäydään henkilöhahmon historiaa.
Ruusun nimi on suoraan sanottuna taidesarjakuva. Se käsittelee hyvin kunnianhimoista romaania, ja tekee sen varsin hyvin.