Vuonna 2005 julkaistu Tuija Lehtisen Ruusumadonna ei taaskaan petä lukijaansa. Lehtisen tapa irroittaa lukija arjesta on arvostettava. Sopivalla romantiikalla, hauskuudella ja pienellä draamalla sisäistetty tarina vie lukijan, ainakin minut, mennessään! Kirja tulikin luettua nopeasti alusta loppuun. Vaikka loppu oli hieman erikoinen, tai ainakin vähän yllättävä, niin tarina oli silti suloinen ja tarpeeksi romanttinen.
Kirja kertoo tarinan nuoresta medianomista Isla Kaarnasta. Isla on lähtenyt Suomesta ja muuttanut Roomaan. Roomassa Isla työskentelee hyvän ystävänsä lahjaputiikissa, tekee sillointällöin opashommia pienelle suomalaiselle matkatoimistolle ja kaiken näiden lisäksi tekee vielä freelancerhommia lehtiin ja televisioon. Isla kuvittelee, ettei löydä rakkautta niinkin romanttisesta kaupungista kuin Rooma. Mutta eräänä päivänä töissä ollessaan Isla kohtaa hurmurin johon rakastuu. Myös tämä hurmuri vaikuttaa hyvin rakastuneelta Islaan, mutta suhdetta varjostaa varsin erikoinen ja sairaalloisen mustasukkainen kummitäti! Tästä alkaakin romanssi, jonka loppu on kyllä yllättävä.
Kirjan erilaiset henkilöhahmot, etenkin sivuosassa olevat, ovat hauskan persoonallisia. Voi jopa silmissään kuvitella, miltä kukakin näyttää. Sivuhahmojen tarinat auttavat myös itse päätarinaa etenemään luontevasti. Tarinan edetessä sai kyllä naureskella ja jatkuvasti tuntui naamalla olevan sellainen pieni hölmistynyt virne. Itkeä ei sentään tarvinnut, vaikka välillä silmäkulma pienesti kostuikin.
Tätä kirjaa lukiessa mielessä pyöri kyllä monenlaista ajatusta. Onko italialainen suku todellakin näin ”takertuva”? Tuija Lehtisen kuvailut kaupungista, sen hienoista pienistä kahviloista ja nähtävyyksistä ovat ihailtavan tarkkoja. Ajatus pyrkii väkisin karkaamaan ulkomaille. Tämä kirja siis nostaa todellakin matkakuumetta, ainakin jos sen lukee juuri vuoden pimeimpään aikaan.