Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruumiskukka on ihan hyvä esikoisdekkari, mutta perin suurin sanoin sitä kehuttiin ja luonnehdittiin kansipapereissa. Jyllandspostenin nimeämätön toimittaja oli todennut, että Ruumiskukka ”tuo uutta eloa rikoskirjallisuuteen ja välttää kaikki genren kliseet.” Uutta eloa tämä kirja varmaankin tuokin, kun kyseessä on taitava raikkaasti kirjoittava kirjailija, joka hänkin on ollut ammatiltaan luonnollisesti toimittaja, kuten kirjansa päähenkilö, mutta dekkarikliseitä löysin kyllä vaikka kuinka.
Tuntemattomaksi jäävä takakannen kirjoittaja loihe lausumaan, että Hancockin uudessa sarjassa päähenkilöt ”joutuvat kohtaamaan toinen toistansa verisempiä väkivaltarikoksia”. No onneksi monien lukijoiden kannalta näin ei ollut ainakaan tässä ensimmäisessä osassa.
Heloise Kaldan on journalisti, joka on ollut vähällä saada potkut, kun hänen salaperäinen lähteensä olikin osoittautunut valehtelijaksi ja jutusta oli tullut todellisuuden kannalta aikamoinen fiasko. Erik Schäfer on puolestaan konstaapeli, joka saa johtolangan vuosia sitten kadonneesta Anna Kielistä; Anna on paennut oikeutta surmattuaan veitsellä hienostonuorukaisen ilman ainoatakaan ymmärrettävää syytä. Onko Anna Kiel nyt todella hengissä, ja miksi hänen nimellään varustettuja kryptisiä kirjeitä alkaa saapua Heloiselle? Mikä on heidän välisensä yhteys?
Jotta dekkarikliseet varmasti täyttyisivät, tapahtuu kohtapuoliin seuraava murha, ja lisäksi – tuttua sekin – sekä Annan että Erikin ja tämän kauniin ulkomaalaistaustaisen vaimon turvallisuus tuntuu olevan uhattuna. Annan yhteydenotot senkun jatkuvat, ja lopulta Heloise – yksin tietenkin, ilman poliisia, koska dekkarien maallikot ovat niin taitavia ratkaisemaan veritekoja – lähtee uhkaajansa perään Ranskaan. Moni asia luonnollisesti selviää, ja lopputuloskin, jota en sentään tässä kerro, on vähän tutunomainen.
Mutta on tuhmaa luetella vain Ruumiskukan edeltäpäin arvattavia puolia, koska se oli todellisuudessa ihan jännittävä kirja ja sujuvaa jouheaa luettavaa. Olihan siinä jo aivan juonenkuljettelua myöten uutta ja ennalta arvaamatontakin. Jään kyllä ihan mielelläni toivomaan sarjalle jatkoa.
