Vuonna 1901 puhkeaa ruttoepidemia Välimerellä Mingerin saarella Kreetan ja Rodoksen välimaastossa. Osmanivaltakunnan sulttaani Abdülhamit lähettää saarelle terveysasiain ylivalvojansa, kemisti Bonkowski paššan apulaisineen, alkavaa epidemiaa tartuttamaan, mutta hyvin pian saarelle saapumisensa jälkeen Bonkowski pašša murhataan. Sulttaani määrää hänen tilalleen Kiinaan matkalla olleen veljentyttärensä puolison tohtori Nurin. Tappavan kulkutaudin leviäminen luo mahdollisuuden nationalistiselle liikehdinnälle sekä poliittiselle ja uskonnolliselle vehkeilylle. Lähes anarkiaan valuva karanteeniin ja suurvaltojen saartoon asetettu saari alkaa ottaa haparoivia askeleitaan kohti kansakuntien perhettä.
Nobel-kirjailija Orhan Pamuk on historiallisessa tiiliskiviromaanissaan Ruttoyöt enemmän ajan hermolla kuin varmaan luulikaan kirjaa aloitellessaan. Epidemia, karanteeni, kuolemanpelko, kaikki tämä on koronapandemian jäljiltä kaikilla tuoreessa muistissa. Pamuk ottaa lähtökohdakseen oikeat historialliset tapahtumat, mutta Mingerin saari kansoineen on toki fiktiota. Pamuk kirjoittaa purevasti karanteenitoimista, niiden onnistumisista ja epäonnistumisista, ja niihin liittyvistä ennakkoluuloista ja väärinkäsityksistä. Poliittinen keinottelu ja opportunismi eristyksen keskellä nousee yhä tärkeämmäksi teemaksi mitä pidemmälle kirja etenee.
Ruttoyöt vie lukijansa matkalle yli sadan vuoden taakse vähitellen rapistuvan osmanivaltakunnan maisemiin, ja luo näkyväksi paljon sellaista historiaa, josta täälläpäin harvemmin luetaan. Taistelu tappavaa tautia, johon (sen ajan keinoin) ei ollut kunnollista parannuskeinoa, on raastavaa luettavaa. Pamukin rutto ei väistä juuri ketään: lukija alkaa kiintyä lukuisiin hahmoihin, joita sitten seuraavalla sivulla ei enää olekaan. Epidemian luoma pelko tulee lähelle. Mutta vaikkakin Ruttoyöt on kovin kiinnostavaa luettavaa, on se myös tyyliltään paikoin melko raskasta. Pamukin kappaleet ovat pitkiä, kuvailevia, maalailevia, ja tärkeitä henkilöhahmoja on aivan julmetusti.
Kaiken kaikkiaan Ruttoyöt on kuitenkin kiinnostava historiallinen romaani, jännittäväjuoninen kokonaisuus, kurkistus maailmaan, jota ei enää ole, mutta joka olisi voinut olla. Kannattaa lukea!