Ruskea tyttö unelmoi kertoo vuonna 1963 syntyneen Jacqueline Woodsonin lapsuudesta. Rotuerottelulait oli juuri kumottu, mutta varsinkin etelävaltioissa mustien oli silti syytä olla varovaisia ja istua bussissa perälle ja välttää tiettyjä kauppoja ja ravintoloita, jos ei halunnut vaikeuksia. Jacquelinella on sukua etelässä ja pohjoisessa ja koti molemmissa, eikä sitten ihan kummassakaan.
Kirja kertoo, miten pieni Jacqueline kasvaa ja löytää itsestään tarinoiden voiman. Kirjoittaminen on Jacquelinelle alkuun vaikeaa, mutta tarinat pysyvät onneksi päässäkin, ja tarinoita pieni Jackie on täynnä. Toiset arvostavat pienen tytön mielikuvitusta, toiset moittivat valehtelemisesta, mutta lopulta tarinat löytävät koulussa tiensä paperillekin, Jacqueline saa niistä kehua ja kiitosta ja loppu on sitten historiaa: Jacqueline Woodsonista tulee moneen kertaan palkittu ja tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija.
Ruskea tyttö unelmoi on säeromaani, siis runomuotoon kirjoitettu. Teksti soljuu Katja Laaksosen suomennoksena kauniisti ja runomuodosta huolimatta hyvin helppolukuisesti. Arvelisin, että yläkouluikäisille teos voi toimia oikein mainiosti. Tässä on toisaalta historiallinen ja rodullinen ulottuvuutensa, joka palvelee omaa sivistystarkoitustaan, toisaalta Jacquelinen tarina on universaali ajasta, paikasta ja rodusta riippumaton kertomus itsensä ja omien vahvuuksiensa löytämisestä. Jos säeromaani on muotona vieras, sekin on mielenkiintoista: näinkin voi kirjoittaa.