Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kustantamo Art House on tehnyt merkittävän ja rohkeankin työn ryhtyessään julkaisemaan vanhoja tyttökirjoja uusina käännöksinä; aikaisemmin ovat ilmestyneet muun muassa Louisa May Alcottin Pikku naisia (2012), Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha (2012) sekä Pikku prinsessa (2022) ja tietenkin Runotyttö-sarjan ensimmäinen osa, nimeltään ytimekkäästi Runotyttö (2023). Näistä uusista suomennoksista vastasivat Pikku naisia ja Salainen puutarha -kirjojen kohdalla Sari Karhulahti, ja Pikku prinsessa ja Runotyttö ovat Kaisa Rannan ansiokasta työtä.
Koska olen esitellyt Runotyttö maineen polulla -romaanin sisältöä ja tapahtumia jo edellisen laitoksen kohdalla, käsittelen nyt vain erinäisiä huomioita uudesta käännöksestä. Lähteinä toimivat I. K. Inhan käännös, joka on alunperin ilmestynyt vuonna 1948 ja siitä vuoden 2002 laitos sekä Bantam Booksin alkukielinen teos vuodelta 1983.
I. K. Inhan käännöksessä ei mainita missään, että kirjaa on lyhennetty, mutta vasta Kaisa Ranta on suomentanut sen kokonaisena ilman erinäisiä poistoja. Niiden logiikkaa on joskus vähän vaikea ymmärtää, sillä lähes kaikki alkuperäisessä tekstissä olevat kaikkitietävän kertojan filosofiset ja salavihkaisen humoristiset huomautukset on poistettu. Esimerkkinä vaikkapa kohta kirjan alusta, jossa Teddy Kent on juuri kertonut Emilylle, että tämä on ”maailman ihanin tyttö”. Silloin alkuperäisteoksen kertoja toteaa:
Arvon rouva tai neiti lukija, kuka sitten oletkaan ja kuinka vanha oletkaan, puhu totta ja myönnä, että kun ensimmäisen kerran kuulit ne sanat ujon mielitiettysi huulilta, se oli elämäsi suurin hetki.
Tämä virke puuttuu siis kokonaan Inhan käännöksestä, ja samanlaisia suoraan lukijalle suunnattuja poisjätettyjä ilmaisuja on kirjassa useita.
Inha on karsinut myös Montgomerylle varsin ominaisia sananparsia ja vastaavia lausahduksia. Emily kertoo päiväkirjassaan, että ”joka toinen lauantai minun täytyy auttaa Ruth-tätiä siivoamisessa” (Inha). Ranta on lisäyksessään noudattanut selvästi tarkemmin alkutekstiä ja kirjailijan ääntä:
Kuuraamme talon lattiasta kattoon, oli se sen tarpeessa tai ei, niin kuin kulkuri sanoi pestessään kasvonsa joka kuukausi, ja sitten lepäämme työstämme sunnuntain.
Joskus näitä kolmea laitosta vertaillessa minulle tuli sellainen mielikuva, että Inha on joidenkin ilmaisujen kohdalla mennyt siitä yli, mistä aita on matalin, tai sitten hän ei olettanut lukijan ymmärtävän kaikkia alkukielen sävyjä – ehkä ne sitten tuottivat hänelle itselleenkin ongelmia, Inhan kielitaitoa tai järjenjuoksua sen kummemmin väheksymättä. Oli miten oli, mutta monessa kohtaa Montgomeryn kaunis ääni on Inhan suoraviivaisessa suomennoksessa lähes vaimennettu. Tästä olkoon esimerkkinä sinänsä pieni asia eli lukioon lähtevän Emilyn uuden puvun väri. Alkuteoksessa on mainittu kirjailijalle ominainen romanttinen ilmaus, ”ashes-of-roses”, jonka vanha käännös esittää yksioikoisesti punertavan harmaaksi, mutta Ranta ilmeikkäämmin ”rusotuhka” -sanalla.
Ihan erikseen kannattaa taas mainita erisnimien suomennokset. Ranta on edellisen osan tapaan antanut englanninkielisten nimien olla alkuperäisessä muodossaan, jolloin esimerkiksi Elizabethista ei ole tehty Elisabetia tai Ruthista Ruutia. Tämä tuntuu nykyisen lukijoiden laajan englannintaidon huomioiden luontevalta ja oikealta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on mainitun Ruth-tädin tapa ääntää Emilyn nimi vähän nielaisten ”Em’ly” aina silloin kun hän pitää tätä viekkaana ja salailevana; tätä ei Inha ole huomioinut, mutta Ranta luonnollisesti kylläkin. Ja Stovepipe Townista kotoisin olevan Perry Millerin hieman mahtailevan puhetyylin suomennos menee jo hauskan puolelle: Perry kun ei oikein hallitse käyttämiään hienoja sanoja, hän nimittää englanninkielisen sanan ”development” muodossa ”devilopement”, mutta Ranta on kääntänyt ilmaisut rohkeasti ”persektiiviksi” tarkoitettaessa ”perspektiiviä”. Mikäs siinä, kun taas Inha on häveliäästi tai kielivaikeuksissaan puhunut vain Perryn murteenomaisesta ääntämistavasta.
Niin tai näin, oli oikein viehättävää lukea tätä Kaisa Rannan mielenkiintoista ja sujuvaa käännöstekstiä. Kun vielä tiedämme, että tänä Montgomeryn juhlavuonna – hänen syntymästään on 30.11.2024 kulunut 150 vuotta – on ilmestynyt myös Terhi Leskisen uusi käännös Anne of Green Gables -romaanista, jonka olemme tunteneet aiemmin nimellä Annan nuoruusvuodet, on meillä tyttökirjojen ystävillä paljon kiinnostavaa lukemista.
