Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Väkivaltainen isä hakkaa kaikki lapset ja äidin. Sitten hän nai uuden naisen, mutta edellinen vaimo jää hänen käskypiiriinsä. Vanhin poika ajautuu rötöstelykierteeseen. Varkauksia, huumeita, väkivaltaa. Erityisluokkia, nuorisolaitoksia, oikeussaleja, vankiloita. Ja koko suku samanlaisia sopeutumattomia. Kotimaata ei ole, kaikkialla on vierasta.
Tanskan passin omistava palestiinalaistaustainen Yahya Hassan on viime vuosien kohutuimpia runoilijoita Pohjoismaissa. Omaelämäkerrallinen kokoelma Runot on ruma ja brutaali kuvaus yhteiskunnan syrjäraiteille ajautuneen nuoren elämästä. Vuonna 1995 syntyneelle runoilijalle tämä on hurja kirjallinen startti.
Yahya Hassanin kieli on hakkaavaa, aggressiivista ja hyvin suoraa. Paha olo tarttuu. Hassan ruoskii rankasti itseään, mutta myös niin gettoutuneita maahanmuuttajia kuin ymmärtämättömiä viranomaisiakin. Isäänsä Hassan syyttää suoraan, mutta mikäli hänen runoissaan on totta edes siteeksi, niin siihen hänellä on kyllä hyvä syy.
Tämä ei ollut suloinen lukukokemus. Runot täyttyy tulevaisuudettomuudesta, muuttumattomuudesta, pahan jatkumisesta viikosta, vuodesta toiseen. Mutta luettava se silti oli. Ymmärränkö nyt jotain enemmän? Halusinko tietää tämän? En tiedä, mutta en ainakaan voi enää kulkea silmät ummessa.
