Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Puolalainen nobelisti Olga Tokarczuk nousi suosikkinobelistieni joukkoon vuonna 2020 ilmestyneen Aja aurasi vainajain luitten yli -teoksen myötä. Se kannusti lukemaan Tokarczukin tuotantoa laajemminkin. No, Aja aurasi on vielä ylittämätön, mutta muukin tuotanto on maistunut siinä määrin, että kun Kulttuuritoimituksen tyrkkyviesteihin ilmestyi tieto Särötär-kustantamon julkaisemasta Tokarczukin novellikokoelmasta, varaus napsahti kirjastoon saman tien.
Kokoelma on luonnollisesti Tapani Kärkkäisen suomentama; täytyy kyllä sanoa, etten tiedä suomentaako nykyään ylipäänsä kukaan muu puolasta, mutta ainakin tässä tietää olevansa hyvissä käsissä. Kokoelma ei ole aivan tuoretta tavaraa, vaan on ilmestynyt Puolassa jo vuonna 2001. No, eipä sitä ole englanniksi julkaistu vieläkään, vaikka aika monella muulla kielellä näitä tarinoita pääseekin jo lukemaan.
Kokoelmassa on yhdeksäntoista novellia; se on aika laaja kokonaisuus novellikokoelmaksi. Kirjassa on pidempiä ja lyhyempiä tekstejä, muutamasta sivusta aina 20–30-sivuisiin pidempiin novelleihin. Aiheetkin vaihtelevat laveasti ja aikakaudet myös 1600-luvulta nykyaikaan. Kaikkia novelleja yhdistää lähinnä jonkinlainen vähän vino ja kummallinen tunnelma.
Heti avausnovelli ”Avaa silmät, olet kuollut” sekoittaa lukijaa kertomalla C.:stä – Tokarczuk ei useinkaan nimeä henkilöitään tämän kummemmin – joka on ostanut kannen houkuttelemana dekkarin, jota lähtee lukemaan. Novelli kuvaa dekkarin etenemistä ja C.:n lukemisprosessia, joka keskeytyy milloin mistäkin syystä. Lopulta dekkarin ja C.:n elämän väliset rajat alkavat liudentua herkullisella tavalla.
Novelli ”Bardo. Seimi.” kuvaa Bardon pikkukaupunkia Sudeeteilla. Kaupungissa ei ole juuri mitään huomionarvoista, mutta seimi siellä on. Bardon jouluseimi mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1591, se kehittyi vuosien varrella hyvin omintakeiseksi, kunnes koki kovia sotavuosina. Onneksi eräs Bardon asukas, rouva Kowalska, otti seimen hoitaakseen. Pienimuotoinen tarina on jotenkin perin kiehtova.
Puolalaiskuvauksia edustaa esimerkiksi ”Professori Andrews Varsovassa”, jossa erästä tiettyä psykologian koulukuntaa edustava professori saapuu Puolaan, edessään viikon verran ohjelmaa ja vierailuja Krakovassa ja Auschwitzissa. Vastoinkäymiset alkavat pian: professori saa huomata laukkunsa kadonneen. Vielä kummallisemmaksi meno käy viikon edetessä, eikä koko viikosta tule lainkaan sellainen kuin professori odotti.
Tokarczukin novellit ovat tunnelmaltaan viehättävän kummallisia. Niissä on syvyyttä ja psykologista tarkkuutta. Kokoelma on laajuutensa vuoksi yhteen putkeen luettuna vähän raskas; suosittelen oman kokemukseni pohjalta lukemaan pienemmissä annoksissa. Ilahduttava yllätys tämä suomennos joka tapauksessa oli; oli mukavaa päästä taas uppoutumaan Tokarczukin maailmoihin.
