Agentti Myron Bolitar on toki iloinen, kun upea nainen kävelee sisään toimistoon pyytämään hänen apuaan. Tosin nainen on hänen perhetuttunsa Suzze T. ja viimeisillään raskaana. Suzze on entinen huippuluokan tennistähti ja nyt hän on törmännyt inhottavaan Facebook-viestiin, jossa väitetään, ettei hänen rocktähti-miehensä Lex Ryder olisi lapsen isä. Viesti on tietysti nimetön ja Lex on hävinnyt jonnekin.
Myron lupaa selvitellä viestin lähettäjää, mutta suuntaa ensin etsimään Lexiä eräästä yökerhosta. Siellä hän yllättäen luulee näkevänsä, tosin kaukaa, kälynsä Kittyn. Kittyn, joka Myronin veljen Bradin kanssa lähti perheen keskuudesta jo ajat sitten jättäen vain rumaa pölyä jälkeensä. Lex ei ole kiihtynyt viestistä ja on selvää, että tavallisella DNA-testillähän isyys voidaan selvittää – joku haluaa vain kiusata heitä… Vai onko kaikki niinkään yksinkertaista?
Myron lähtee kuitenkin jäljittämään Kittyn kautta veljeään, jota hän ei ole tavannut vuosiin. On paljon selvittämättömiä asioita, joista hän haluaisi puhua ja varsinkin omasta käytöksestään eräässä tilanteessa. Etsiessään Bradia ja Kittyä hän joutuu selvittämään kirjaimellisesti tappavan määrän muitakin pitkään muhineita arvoituksia ja salaisuuksia. Sellaisia, joiden on jo lopultakin aika tulla julki. Tuntuu, että jokaisella Myronin läheisellä sekä hänen ystävillään on asioita, joihin ei ehkä aina ole terveellistä sekaantua.
Myron saa turpiinsa, muutamankin annoksen etälamauttimesta, hänet yritetään tappaa… Mihin hän oikein mahtaakaan olla sekaantunut? Salaisuuksista osa selviää vain rankan työn sekä erään hyvän ystävän avulla. Juonet ovat jo itsessään paisuneet monimutkaisiksi, joten selvittelystäkin tulee rankkaa ja se vaatii kaikilta paljon myös henkisesti. Kun Suzze menehtyy ja totuus Lexistä selviää, ei olla edes vielä jutun lopussa. Jäljellä on ehkä tärkein, Myronin ja hänen isänsä välinen keskustelu isän sairastuessa sekä Myronille ja koko ydinperheelle ehkä merkittävin kysymys eli mitä oikein tapahtuikaan Bradille… Asiat saavat selvityksensä eikä tarina ole välttämättä kaunis, mutta se tuo perheeseen jotakin uutta. Sellaista, minkä takia jatkaa elämää ja suunnitella tulevaisuutta.
Ruma totuus on trillerinä ja jännärinä taattua tekstiä. Juoni kiemurtelee hämäävän tehokkaasti ja saa lukijankin uskomaan yhtä ja toista. Loppu on tietenkin yllätys, kuten moni muukin paljastunut salaisuus matkan varrella. Suosittelen kaikille psykologisten jännäreiden, monimutkaisten juonien sekä verhottujen ja pidettyjen, mutta lopulta paljastuvien salaisuuksien ystäville. Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta salaisuuksien hautominen saa ne tulehtumaan…