Nyt on sitten käsissä yksi musamaailman kovimmista kirjoista. Paitsi ettei minulla ole sitä, mutta ha-haa, kuuntelinpa äänikirjana ja lähes herkeämättä, huolimatta siitä, että pituutta on lähes 15 tuntia. Kuuntelua mehusti vielä se, että lukija on Olavi Uusivirta, joka toden totta osaa lukea ja saa kuulijan niin mukaan, että…
…voin paljastaa, etten ole koskaan ollut Ruisrockissa, mutta nyt olen ollut siellä joka vuosi. Karismaattisella ja hyvin artikuloidulla äänellä Olavi kertoi minulle koko sen tarinan, jonka olivat saattaneet kasaan Jukka Kittilä ja Jaakko Mikkola. Ihan lipunnoston veroinen suoritus heiltä, näin niin kuin vähintään. Soitetaan heille Porilaisten marssi!
Heti alusta asti olin koukussa, sillä se, että meillä Suomessa on Ruisrock, ei ole mikään pala kakkua, vaan sen eteen on tehty töitä, tapeltu jos vaikka kuinka monen tahon kanssa, että voiko sellaista järjestää ja jos voi, niin mitä kaikkea tulee huomioida, kuka ei tykkää ja kuka tykkää, miten tulee valmistautua ja miten PALJON sitä kaikenmoista sälää on seulottu. Jo se sinänsä tekee kirjasta mielenkiintoisen, eli mukana on politiikka ja sen kiemurat.
Sitten tulee se, kun esiintyjiä haalitaan Ruisrockiin. Mikä menee kansaan, kuka tykkää ja kenestä? Kuka on stara ja mihin hintaan ja mikä on raideri ja onko se toteutettavissa? Miten kukin käyttäytyy ja millainen meininki? Loistavia tarinoita, joita on ilo lukea/kuunnella.
Millainen yleisö, miten säätilat vaikuttavat, entä Ruissalon maaperä, joka on aika lailla elastinen. Mahtavia tarinoita siitä, miten yleisö nukkui siinä, missä keikka loppui, ollakseen paikalla, kun seuraavan päivän keikka alkoi. Tai, että nukkuu jätesäkissä…
Jos minä, koskaan paikalla edes käyneenä, olin haltioissani tästä kirjasta, niin voin vain hämärästi kuvitella, mitä se on heille, jotka ovat olleet siellä edes kerran, jos toisenkin.
Uskallan nyt väittää, että onko tällaista kirjaa toista, jossa kerrotaan niin paljon muusikoista, 50 vuoden ajalta, jotka kaikki ovat käyneet esiintymässä samassa paikassa. Voi olla, mutta tämä opus on vertaansa vailla.
Äänikirjassa, jonka lukijana siis Olavi Uusivirta, hän pääsee itse kertomaan siitäkin, kuinka hänen polttarinsa olivat Ruisrockissa. Ihana tarina.
Kirjassa on kuvia. Sen verran olen käsissäni kirjaa pitänyt, että kuvat katsoin ja olen vaikuttunut. Uskon, että sinäkin!