Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Steve Ericksonia pitäisi suomentaa. Joku kunnianhimoinen suomentaja saisi Ericksonin vahvan runollisesta kielenkäytöstä herkullisen haasteen itselleen. Rubicon Beach on kolmas lukemani Erickson ja asettuu sopivasti puoliväliin: The Sea Came in at Midnight on edelleen suosikkini, mutta tämä miellytti enemmän kuin Days Between Stations.
Elementit ovat tutunoloisia: unelias ja unenomainen tunnelma, raunioitunut Los Angeles, mystisiä henkilöhahmoja – tällä kertaa nainen, joka ajaa kirjan miehet epätoivoon pelkällä olemassaolollaan. Kirja jakautuu kolmeen irralliseen osaan, jotka kietoutuvat kuitenkin yhteen eri tavoin. Viimeinen kolmannes oli kirjasta heikoin ja olisi ehkä kaivannut lisää tiukkuutta. Siinä missä The Sea Came in at Midnight napsui kasaan voimalla, Rubicon Beachin palapelin kohdalla saa miettiä, ovatko kaikki palat alunperin edes samasta pelistä.
Jos siis kaipaa selkeyttä ja loogisuutta, tämän kirjan kanssa ei pääse alkua pidemmälle. Ericksonia kehutaan omaperäiseksi visionääriksi, mikä tässä tarkoittaa ohueksi käynyttä kosketuspintaa todellisuuteen. Omalla kohdallani Ericksonin kirjat kulkevat rajalla: paljon hämärämpiä juttuja en enää välttämättä jaksaisi lukea, mutta nämä kutkuttavat mielikuvitusta sopivalla tavalla. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, asioita voi vain ottaa vastaan ja pyöritellä mielessään.
