Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toimittaja Ruben Stillerin nimi lienee useimmille tuttu, ainakin niille, jotka ovat edes jonkin verran katselleet televisiota tai sitten kuunnelleet Radio Cityn tai Radiomafian lähetyksiä. Jälkimmäisessähän syntyi aikoinaan melkoinen kohu, kun keskustalainen Tapio Siikala oli nimitetty Yleisradion johtajaksi vuonna 1993, ja Ruben meni ilmeisestikin melko ajattelematta nimittämään tätä kökkötraktoriksi ja sai sitten potkut Yleltä. Mutta on hänen elämäänsä kuulunut paljon muutakin.
Ruben Olavi Stiller syntyi Helsingissä 1961 ja vietti lapsuutensa ja kouluaikansa Nummella, melko maalaismaisissa puitteissa siis. Perheolot olivat melko erikoiset, sillä isä oli suomenjuutalainen hammaslääkäri Hirsch Stiller ja äiti luterilainen pohjalaiset juuret omaava Terttu Mansikka-aho. Aineellisesti Rubenin ja Kaj-veljen, jota kutsuttiin aina Tintiksi, lapsuus oli runsas, mutta jo silloin ja etenkin nuoruusiässä Ruben oli alituiseen sotajalalla äitinsä kanssa.
Tuleva toimittaja oli kuitenkin jo vähän toisella kymmenellä hyvin tiedonhaluinen, sillä kun perheelle alettiin tilata Combi-tietosanakirjaa, luki hän sarjan osat alusta loppuun. Samalla vauhdilla ylioppilaskirjoituksetkin menivät loistavasti, samoin koko lukio keskiarvoineen. ”Jos tässä maassa on joku intellektuelli, se olen minä”, Stiller on todennut ironiseen tapaansa. Tie vei sen jälkeen valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta opinnot jäivät kesken, kun toimittajantyöt alkoivat kutsua, samoin kuin ensimmäinen avioliitto ja sen tuomat muutokset.
Ura median parissa alkoi kuuluisassa Image-lehdessä jo vuonna 1985, sen jälkeen seurasivat helsinkiläinen paikallisradio Radio City ja mainittu Radiomafia. Irtisanomisen jälkeen Ruben Stiller on tehnyt kuitenkin mittavan uran televisiossa sekä kaupallisten kanavien että Ylen palveluksessa: tunnetuimpia tehtäviä ovat olleet ohjelmat Anteeksi kuinka, Stiller, Ruben & Joonas ja Pressiklubi.
Ruben Stillerin tyyli on ollut räväkkä, spontaani ja ironinen, myös itseironinen. Hän ei ole kuvia kumarrellut, ja tästä Järvisen kirja antaa aidon kuvan; Stillerin oma ääni kuuluu uskottavasti. Hyvin kiinnostavaa kirjassa on myös se kuva, joka annetaan hänen juutalaisuudestaan ja suhteestaan tähän kunnianarvoiseen uskontoon. Perinteethän ovat isän puolelta pitkät ja komeat, ja mediauskottavuutta löytyy sieltäkin: isoisän veli oli kuuluisa mykkäfilmin mestari Mauritz Stiller, joka oli ymmärrettävistä syistä vaihtanut Moshe-etunimensä muuttaessaan Yhdysvaltoihin ja tullessaan tunnetuksi Greta Garbon löytäjänä.
Ruben Stiller tapaa läpi kirjan pitää itseään hyvin maallistuneena ja vähän kehuskellakin epäkosherilla ruokavaliollaan, mutta toisaalta hänen nykyinen puolisonsa Ira on paljon selvemmin tunnustava juutalainen, ja pariskunnan häätkin vietettiin kaikkien perinteiden mukaisesti. Ehkäpä tuo suhde uskontoon on ainakin lukijan mielessä vähintäänkin kahtalainen.
Katriina Järvisen kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja antoi uskoakseni hyvän kuvan kohteestaan. Ehkäpä ei aina niin helposta ihmisestä, mutta joka tapauksessa ristiriitaisuudessaankin kiinnostavasta. Kaikenlaista asiaa, fakta- ja nippelitietoa kirjassa oli kyllä riittämiin, mahdollisesti vähän liikaakin joissain kohdissa, mutta luin sen hyvin mielelläni. Uskoisin, että tästä teoksesta on iloa sekä kohdehenkilöstä, mediatoiminnasta että juutalaisuudestakin kiinnostuneille.
Loppuun on ihan pakko sanoa: aika velikulta.
