Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Silja Suden kirja Routamieli on aikamatka mystiseen, kaukaiseen Pohjolaan. Ihmiset asuvat klaanien muodostamissa pienissä yhteisöissä. Vuodenkiertoa määrittävät sadonkorjuujuhlat, pimeän ja valoisan vaihtelut. Ihmisen osa on ennen kaikkea jumalten suosiollisuudesta ja suojelusta riippuvainen. Jo odotusaikanaan äiti saa ilmoituksen lapsensa tulevasta suojelijasta, joka tulee määrittämään lapsen elämää. Vaihto-oikeutta ei ole, vaikka osa suojeltavista tunteekin tyytymättömyytä jumalaansa kohtaan.
Routamieli syntyy Eteläisen kaupungin asukkaaksi Kuura-klaaniin. Suojelijakseen hän saa Saala-jumalattaren, mikä hätkähdyttää ja pelästyttää pojan äitiä ja koko yhteisöä. Saala on kuolotar, jonka huolehdittavana on Tuonela ja vain harvoin yksittäiset ihmiset. Jo syntymästä alkaen on syytä olettaa, että Routamielen osaksi lankeaa erityinen tehtävä. Myöhemmin Tietäjä vahvistaa asian; Routamieltä tarvitaan soturiklaanin uudistajaksi ja johtajaksi. Routamielen matka käy kauas pohjoiseen erämaahan, pois kotoa perheen ja kauniin tanssijatytön luota.
Jumalten tahdon noudattaminen ei ole sen enempää helppoa kuin nuoren pojan mielen mukaistakaan ja vastoinkäymiset uhkaavat hänen henkeään monta kertaa. Matkallaan hän miettii näinkin: ”Päivä päivältä tiedän vähemmän jumalista. Mitä paremmin heihin tutustuu, sitä huonommin heitä ymmärtää. Jumalat ovat aivan kuin ihmisetkin, he ovat ailahtelevaisia ja itsepäisiä.” Epäilyksistään huolimatta Routamieli saa kuitenkin vierelleen ihmisiä, joiden myötävaikutuksella vuosikausiksi pitenevä vaellus kulkee kohti jumalten asettamia päämääriä. Pojasta kasvaa taistelujen ja neuvottelujen mies, jonka tieltä ei romantiikkaakaan puutu.
Routamieli oli minulle virkistävää lukemista, sillä harvemmin tartun näihin fantasiakirjoihin. Kirjan päähenkilö on sympaattinen ja eläväinen poika, joka jumalten antaman tehtävän myötä joutuu luopumaan paljosta. Eihän hän sankariksi halunnut. Ehkä kyseessä onkin kasvutarina, jossa lapsesta kasvaa aikuinen ja oman elämänsä sankari monien riittien ja itsensä voittamisten kautta.
Kirjan punaisena lankana, tai yhtenä niistä, kulkee uskonnollisuus, joka on ollut ihmistä määrittävä piirre kautta aikojen. Tuohon maailman aikaan muitakaan tapoja selittää maailmaa ei juuri ollut ja jostainhan ihmisen on kaivettava turvaa ja varmuutta olemassaololleen. Routamielen kehityskulku on myös oman vapaan tahdon ja ulkopuolelta tulevien odotusten mittelöä. Olisiko sisäiseen rauhaan lopultakaan ollut mitään muuta tietä, kaikesta vastahankaisuudesta huolimatta?
Suosittelen tätä kirjaa nuorille aikuisille ja siitä ylöspäin ilman ikärajaa.
