Routakuun aika oli John Steinbeckin panostus fasisminvastaisessa sodassa toisen maailmansodan aikana. Teoksen vihjaileva sanoma meni perille ja se kiellettiin kaikissa maissa, jotka Saksa oli miehittänyt. Italiassa kirjan hallussapidosta sai kuolemantuomion.
Kun tällaista kirjaa pitää käsissään, tietää kuinka kirjat voivat todellakin vaikuttaa ja ovat tärkeä ja iso osa ihmisen historiaa. Suomessa kirja saa vasta nyt arvoisensa vastaanoton; ensimmäinen suomennos tuli vasta 1989 ja silloinkin yhteisniteenä Hiiriä ja ihmisiä -teoksen kanssa.
Kaupunkiin hyökätään verisesti ja äkillisesti. Hyökkääjät vaativat kaupungilta ja kaupunkilaisilta asioita ja luulevat saavansa ne muitta mutkitta. Mutta kaupunkilaiset ovat eri mieltä ja pormestari uskoo ihmisiä. Sodassa otetaan, vaaditaan ja varastetaan asioita henkien ohella kysymättä ja kyseenalaistamatta.
Mutta millä oikeudella tämä tehdään, se on hyvä kysymys, jonka Steinbeck on osannut kysyä. Ei ihme, että kirja oli kielletty. Miksi kansalaisten pitäisi vain suostua kaikkeen mitä vaaditaan? Ei tarvitse mennä sotatantereelle asti, jotta nykypäivänä joutuu kyseenalaistamaan ihmisoikeudet.