Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hattulan Pyhän Ristin kirkko valmistui 1400-luvun lopulla, ja sen kuuluisat seinämaalaukset ovat ilmeisesti noin 1500-luvun alusta. Mutta kuka kirkon maalasi? Sitä ei tiedetä. Anneli Kanto on rakentanut tieteellisen tutkimusaineiston pohjalta yhden tulkinnan siitä, miten maalausurakka olisi voinut edetä.
Rottien pyhimyksessä ruotsalainen kirkkomaalaripari Anders ja Martinus apupoika Vilppu mukanaan saapuu Hattulaan koko kesäajaksi urakoimaan kirkon seinät pyhimyksiä ja Raamatun tarinoita täyteen. Huono onni vaivaa maalareita – sairauksia, onnettomuuksia, hankaluuksia paikallisten kanssa – joten he joutuvat aluksi vastahakoisesti huolimaan avukseen myös holhoojansa menettäneen tiilentekijän tyttären Pelliinan. Nainen kirkkomaalarina, eihän se sovi! Mutta Pelliina löytääkin värien ja kuvien parista todellisen kutsumuksensa, ja pian hän onkin jo korvaamaton osa maalariporukkaa.
Rottien pyhimyksen pääjuoni on vähän turhan viihteellinen makuuni, vaikkei se kuitenkaan ihan totutuimpia polkuja kulje. Anneli Kannon ajankuva on kuitenkin kiehtovaa, ja hän on pyrkinyt kaikin tavoin tarkkuuteen esimerkiksi käyttämänsä kielen suhteen. Erityisen maukasta luettavaa ovat kirjan hahmojen kiroilu ja toisilleen syytämät solvaukset. Rottien pyhimys on parhaimmillaan nautittavan hauska.
Mutta todella erityisen kirjasta tekee sen tapa herättää kirkon maalausprosessi ja sen maalaukset henkiin. Anneli Kanto kehittelee upeasti kyläyhteisön, jonka kontekstiin hän maalauksissa esiintyvät hahmot asettelee. Miksi kirkon etuhuoneen kuvat eivät ole niin hienoja kuin sisemmällä kirkossa? No, ehkäpä niiden maalaaja ei ollut eläessään aiemmin maalannut mitään! Miksi Aatamin ja Eevan ruumiinosien edessä on saunavihdat? Keitä ovat ne, jotka kannattelevat kirkon holvien pylväitä harteillaan? Miksi sakastin ovensuussa on jonglööri, vaikkei se kuulukaan tavanomaiseen kirkkokuvastoon?
Hattulan Pyhän Ristin kirkko nousi kotimaan matkakohteideni kärkipäähän heti kirjaa aloitettuani (onneksi se ole kovin kaukana kotoani). Sinne kannattaa matkustaa vähän kauempaakin. Ja itse Rottien pyhimyskin on perehtymisen arvoinen, vähän erilainen historiallinen romaani. Iso suositus!
