Espoolainen kustantamo Myllylahti on kaunokirjallisuudessaan profiloitunut julkaisemaan suomalaisia romaaneja, suurin osa dekkareita ja jännitysromaaneja. Ne eivät ehkä tavoittele Finlandia-palkintoja, mutta ovat enimmäkseen olleet varsin kelvollista käyttö- ja viihdekirjallisuutta.
Samaan sarjaan lukeutuu myös Harri Tuomelan toinen romaani Rottalehto. Siinä ulkomailta kääntäjän työstä palannut Telle Henriksson haluaa muuttaa maalle ja ostaa vähän ränsistyneen Jokilehdon autiotilan. Tilan kunnostamiseen hän saakin sitten paljon apua paikallisilta asukkailta, jotka tuntevat maaseutuasumisen ja vanhojen talojen korjauksen niksit. Jotain outoa tilalla kuitenkin on, ja pian Telle joutuu kutsumaan poliisit paikalle. Samaan aikaan Tellen isä, leskeksi jäänyt taidegalleristi Sakari, joka ei voi millään hyväksyä tyttärensä asuinpaikan valintaa, etsii omaa tietään elämässä.
Rottalehto oli oikein miellyttävää luettavaa, ja tapahtumat soljuivat sujuvasti eteenpäin. Tellen ja naapurien luonteenlaadut tulivat hyvin esille. Ehkäpä kirjan salaisuudet olivat vähän liian helposti ennalta-arvattavissa, eikä jännitys päässyt siten kovin kihelmöiväksi muodostumaan, mutta jostain syystä se ei häirinnyt kirjasta nauttimista, vaan luin sen nopeasti alusta loppuun. Vain tekstin sekaan sijoitetut takaumat tuntuivat irrallisilta. Mutta tasalaatuista Myllylahden viihdettä jälleen kerran.