Rosvopaisti ei ole tarina siitä makoisasta paistista, joka haudataan maahan, vaan hyvin haudutetusta tarinasta, jonka lopussa kaikki maistuu herkulliselta.
Keskusrikospoliisin tutkija Riku Hietalahti on pääkokki, joka saa aika kimurantin tehtävän. On löytynyt ruumis, josta ei ole selvillä oikein mitään. Paitsi että se on nainen, jolla on ollut elämää viimeksi 1980-luvulla, sen jälkeen hiljaiseloa alkoholin parissa. Merkittävä pointti on se, että tällä Johannalla on ollut rahaa.
Tutkimuksen tiimellyksessä syödään ja juodaan hyvin. Pikkuhiljaa kuvioon tulee muitakin ja lisäruumiiltakaan ei voida välttyä. Välillä on matkustettava hiukan kauemmaksi, että saadaan tavattua ihmisiä, joilla voisi olla lusikka sopassa.
Tarmo Vakkala kuljettaa lukijaa hyvin ja hauskalla huumorilla. Hän valottaa päähenkilönsä perhe-elämääkin ja vaikka Riku on perso naiskauneudelle, pysyy ruodussa. Hän saa tutkimustoverikseen Millan, joka on pätevä poliisi, mutta jossa Rikun silmä lepää.
Rosvopaisti on lupsakka dekkari, jossa ei mässäillä väkivallalla, vaan eletään poliisin arkea ja tutkitaan murhia. Lopussa voidaan pyyhkiä suupielet ja todeta, että olipas maukas paisti.